Ninja luonnetestissä

Ninja osallistui helteisenä kesäkuun lauantaina Kajaanissa järjestettyyn luonnetestiin. Tuomareina toimivat Lauri Ojala ja Jari Keinänen. Tulokseksi saatiin seuraavanlainen suora:


I Toimintakyky +1 Kohtuullinen
II Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
III Puolustushalu +1 Pieni
IV Taisteluhalu -1 Pieni
V Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
VI Temperamentti +3 Vilkas
VII Kovuus +1 Hieman pehmeä
VIII Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma

tulos +150 p. - 10 p. = +140 p.

Itse testin kulusta: Ninja oli ennen testiä oma itsensä, ehkä jopa tavallista rauhallisempi ja keskittyneempi, ja näyttäessäni rakasta "oravannahka"-lelua (Skinneez) se jahtasi ja jopa hieman retuutti sitä. :) Siirryimme testipaikalle ja kuten asiaan kuuluu, testi alkoi tuomarien tervehtimisellä ja koiran taustojen kartoittamisella, eli kerroin heille millaista arkea Ninja elää, harrastuksista ja laumakokoonpanostamme. Ninja oli hieman ihmeissään, mikähän paikka tämä nyt on ja koetti kiskoa eri suuntiin, mm. lelulaatikolle :D ja hieman piippasi, kun mitään ei tapahtunut. Keskustelun käytyämme tuomari kutsui Ninjaa luokseen ja Ninja tuli empimättä tekemään tuttavuutta tuomarisedän kanssa ja otti rapsutukset vastaan avoimesti. Tämän jälkeen tuomari kaivoi laatikosta kepin, joka ei Ninjaa pahemmin kiinnostanut, ja sain itsekin koettaa leikkiä Ninjan kanssa mutta hajujen haistelu maasta kiinnosti paljon enemmän. Kokeilin myös omalla lelullamme, mutta tilanne taisi olla sen verta jännittävä Ninjalle jo nyt, että leikkiminen ei vain yksinkertaisesti napannut ollenkaan. Tuomari rohkaisi, että taisteluhalua voidaan nähdä myös testin muissa osioissa, joten siirryimme kelkalle.

Kelkka olikin yllättävän kova paikka Ninjalle! Tässäkin Ninja haisteli alussa vain maata, mutta kun kelkka lähti liikkeelle se havahtui ja jäi seisomaan hihnanmitan minun edelle, ja haukkui lähestyvää mörköä karvat pystyssä. Kun kelkka tuli lähemmäs, Ninja pakitti minun taakseni edelleen haukkuen. Kelkan tullessa aivan lähelle Ninja kiskaisi hihnanmitan verran sivulle eli taisi säikähtää kun uhka ei pysähtynytkään, vaikka Ninja sille koetti sanoa ettei tartteis tulla. Eikä kelkkaa ihan heti uskallettu mennä tutkimaan, vaan sain ensin itse astua ihan kelkkaan kiinni ja kiertää sen toiselle puolelle, ennen kuin Ninja uskaltautui mörköä tutkimaan ja haistelemaan. Tässä vaiheessa jo huomasin, että tämä osio kuormitti Ninjaa kovasti, se läähätti voimakkaasti ja oli kovin epäluuloinen, että mitähän ihmettä täällä oikein tapahtuu... lähti kuitenkin reippaasti mukaani kävelemään ja palatessa ohitti kelkan ihan hienosti, eli palautui sen verran että testiä jatkettiin normaalisti.

Puolustushalu oli ollut itselleni etukäteen mielenkiintoisin osio, että mitähän Ninja siellä tekisi. Ninjahan on todella kova vahtimaan ja haukkumaan kaikkea epäilyttävää, ja se puolustaa omakseen kokemia asioita kuten ruokaa, leluja tai emännän reppua/matkatavaroita todella hanakasti - muilta koirilta. Ihmisen hyökkäykseen Ninja suhtautui täysin eritavalla. Alussa se taas haisteli seinänvieruksen heinikkoa, kunnes huomasi hyökkääjän. Samantien se pakitti minun taakseni haukkuen, mutta ei sillä ollut halua puolustaa emäntänsä, ihan vapaasti olisi minut uhrannut ettei itselle kävisi mitään pahaa. :D Eli tällaista puolustushalua löytyi vain pienesti, arjen vahtikoiruudesta huolimatta. Sitähän en tiedä, olisiko Ninja ollut rohkeampi ilman äskeistä kelkkaosuutta, mutta testi kulkee tällä tavoin ja sillä hyvä. :) Hyökkääjän mukaan Ninja lähti ilman vastalauseita, eli mikä tärkeintä jäljelle jäävää hyökkäyshalua ei ollut.

Seuraavaksi vuorossa olivat haalari ja tynnyri, missä siis mitataan koiran kovuutta ja temperamenttia. Kävelimme seinän vierustaa ja Ninja taas, yllätys yllätys :D haisteli heiniä (lieköhän tuossa rakennuksessa ollut hiirien koloja?), kunnes oli haalarin kohdalla. Haalari nousi sähäkästi ylös ja Ninja teki suuren ja nopean väistöliikkeen vastakkaiseen suuntaan, ja käännyimme takaisin päin. Kävellessämme uudestaan seinän vierustaa Ninja oli ehkä aavistuksen varovaisempi liikkeissään, mutta haalarin kohta ohitettiin reippaasti eli suurta pelkoa yllätystä kohtaan ei ollut jäänyt, hienoa! Nyt käännyimmekin talon nurkalta kohti ramppia, josta vapautettiin koliseva tynnyri. Ninja väisti taas laajan kierroksen niin kaukaa kuin hihnassa ylsi. Tuomarit käskivät minun mennä tynnyrin luokse ja istua sen päälle, ja Ninjakin uskalsi tulla tutkimaan tynnyriä lähes samantien. :)

Pimeässä huoneessa oli lattialle aseteltu erilaisia alustoja, siellä taisi olla mm. muovia ja jonkinsortin puulevyjä, jotka muodostivat kynnyksen ennen nurkkaa, jonne minut määrättiin istumaan. Ninja tutki paikkoja ihan itsenäisesti, eikä hämmästynyt edes tuomarin heittämää ja kolisevaa tyhjää mehukatti-pulloa. Ei kuitenkaan löytänyt minua, vaikka lähistöllä jo kävikin, ennen kuin kuiskasin Ninjan nimeä muutaman kerran. Vielä ihan mun lähelläkin epäröi, että onkohan se akka nyt täällä jossain, kunnes otti ne pari ratkaisevaa askelta oikeaan suuntaan ja sai etsinnälleen onnellisen päätöksen! Tyytyväinen olen tästä suorituksesta siinä mielessä, ettei minkäänlaista alusta-arkuutta tai -epävarmuutta ollut Ninjassa huomattavissa, vaikka oli monenlaista levyä aseteltuna reitille! :)

Terävyyttä eli koiran taipumusta aggressiivisuuteen/hyökkäämiseen sitä uhatessa testataan seinäkokeella, jossa koira kiinnitetään lyhyeen ketjuun ja se jätetään seinään yksin. Ja samaan tapaan kuin puolustushalua mittaavassa osiossa, pusikosta ilmestyy hyökkäävä tuomari joka uhkaa koiraa. Itsehän en tätä koetta nähnyt, koska koiran ohjaaja on nurkan takana piilossa, mutta äitini kuvaamalta videolta sain katsoa Ninjan reaktioita. Eikä se missään vaiheessa halunnut itseään puolustaa, vaan koetti mieluummin paeta. Ja itse asiassa siinä onnistuikin, sillä ketjun lukko aukesi ja irtosi vahingossa, ja Ninja kirmasi vapauduttuaan nurkan taakse minun luokse! :D No, koira takaisin toiseen ketjuun kiinni, ja testiosuus loppuun. Tässä vaiheessa videolla oli hauskasti nähtävissä, että Ninja koetti kiivetä talon ikkunaan, ehkä se luuli että mä oon edelleen siellä talossa sisällä? :D Hyökkääjän tullessa ihan lähelle Ninja vetäisi täydellisesti maihin ja alistui, eli ei sillä ollut minkäänlaista halua itseään puolustaa. Pikkulikkaparka, kamalaa kun tuolla lailla ihmiset uhkailee ja käyttäytyy omituisesti! ♥

Lopuksi vielä laukausvarmuuden testaus, eikä Ninja paukuista välittänyt tuon taivaallista, niin kuin jo oikeastaan tiesinkin. Äänien suhteen Ninja on täydellisen varma tapaus ja sen voisi viedä varmasti rokkifestareille tai ampumaradallekin aivan huoletta!

Tuomarien sanallisessa loppuarviossa sanottiin, että muuten ihan mainio koira, mutta valitettavasti siltä puuttuu taistelutahtoa eli moottoria, mikä vaikuttaa sen toimintaan: kovasti mieli tekisi ja tahtoisi olla monessa mukana, mutta moottorin puuttuessa tekeminen jää hieman puolitiehen. Kovuudesta tuli maininta, että pelkän haalariosion perusteella koira olisi saanut arvion kohtuullisen kova, mutta koska se selvästi paineistui testin muissa osioissa  ja ne jäivät koiran mieleen kummittelemaan, niin ruksi tuli kohtaan hieman pehmeä. Vilkkaudesta olivat myös sitä mieltä, että oikeastaan makuasia onko koira vilkas vai erittäin vilkas, mutta tällä kertaa katsoivat ns. koiran eduksi ja arvioksi tuli vilkas. Hermot kestivät koko testin ajan eli hermorakenne jäi plussan puolelle :) ja mikä parasta, täydellisen varma kovien äänien ja laukausten suhteen! Itse koen, että tulos on hyvin paljon Ninjan näköinen, taisteluhalua olen itsekin sille toivonut enemmän, ja muiden osioiden jäädessä plussalle ei voi olla kuin tyytyväinen! :) Ruualla Ninja on kuitenkin motivoitavissa hienosti yhteiseen tekemiseen, ja itse asiassa tuon loppuarvionkin aikana erään koetoimitsijan retkituolilleen jättämä eväsleivän jämä joutui parempiin suihin, kun Ninja havaitsi lempiasiansa eli ravintoa! :D

Tässä vielä videolinkki kiinnostuneille: http://www.youtube.com/watch?v=HBjgrWcQVBQ

Koirien kevätkuulumisia

Mistä tietää, että kevät on tullut? No karvanlähdöstä tietenkin. Eräänä arki-iltana Keira ja Ninja poseerasivat näin kauniisti vierekkäin:

Toisin sanoen, tyttäret ovat vaihtaneet kesää odotellessa bikinit päälleen, ja talvitakin täytteitä pöllyää ympäri nurkkia, riippumatta siitä onko imuroitu hetki vai viikko sitten. Näyttelyjä ei yllättäen olekaan suunnitteilla kuin vasta loppukesästä, sen verta kaljuja likat ovat ja Ninja eritoten muistuttaa lähinnä jotain vinttikoiraa - se näyttää ainakin puolet kapeammalta kuin hyvässä turkissaan. :D 

"Siinä se mun talviturkki nyt sitten on, siskon villapuseron vieressä..."

Mutta karvojen vähäisyys ei neitokaisen menoa hidasta, päinvastoin! Ninjasta parasta keväässä on, kun pellot ja pientareet ovat sulaneet, ja pääsee taas myyrästämään toden teolla! Kävimme viikko takaperin vanhempien luona pihatalkoissa, ja Ninja päätti että nyt tartteis saada myyräpaistia. Jos olette joskus miettineet, miltä näyttää porokoira vietettyään pari tuntia rantatörmällä maansiirtohommissa, niin tässäpä vastaus:

"En voi käsittää, miksen saanut tulla sisälle tämännäköisenä..?"

Edellisenä viikonloppuna Ninja sai jahdata sydämensä kyllyydestä pelloille tulvavesien houkuttelemina kerääntyneitä kahlaajia, siellä meidän mustasurmamme polskutteli ja välillä sukelsikin riemuissaan suokukkojen ja kapustarintojen perässä... on tuo sellainen vesipeto ja kaivinkone, etten vastaavaa tiedä! :D

Keira käväisi ennen turkkinsa menettämistä ryhmänäyttelyssä Kajaanissa. Tuomarina oli Tuula Savolainen, jolta Keira sai arvosanaksi Hyvän, kuitenkin ihan mukavalla arvostelulla. Neitiä moitittiin keveydestä ja kapeudesta kuten lähes aina, ja minä kun olen ollut niin tyytyväinen kun se on vihdoin aikuisiällä vankistunut! :D No, minulle Keiki on täydellinen ja kaunein juuri tuollaisena semi-vinttikoirana kuin se on ♥ Keiran arvostelu kuului näin:

"4-vuotias narttu, joka voisi kokonaisuudessaan olla hieman vahvempi. Oikealinjainen kapea, kevyt pää. Hyvät korvat. Kapea runko, joka oikean mallinen. Luisu lantio. Korkealla kannettu häntä. Tasapainoinen raajarakenne. Kapeat takaliikkeet. Sivuliikkeessä hyvä askel. Pehmeähkö turkki. Hyvin esitetty."

 Varmaan ensimmäinen näyttelyarvostelu, jossa korvia on sanottu hyviksi! :D Eikä liian kookkaiksi, kröhöm... hännästä tuomari oli tarkka, Keirallahan häntä nousee melko hillitysti liikkeessä, verrattuna oikeasti kippuraan häntään kuten vaikkapa Ninjalla on. No, tulipahan käytyä, ja mukavaa oli tavata komeita nuoria uroksia, pentuluokassa esiintyi ihana Vote (Sagaberran Susivouti) tuloksella PEK1 KP ROP-pentu, samoin komea nuori herra Mölli eli Aikamerkin Kiukkupussi oli oikea hurmuri ja Keira jopa haksahti hetken nuorukaisen kanssa leikkimäänkin :)

Kesän tullessa harrastuksetkin varmasti tästä kevättauosta taas aktivoituvat, metsät alkavat olla sen verran kuivia että verta pitäisi kaupasta käydä hakemassa ja lähteä jäljen vetämiseen! Ninja on myös ilmoitettu luonnetestiin kesäkuun 16. päivä, tämä herättää minussa jo kovasti jännitystä, että miten Yönmusta testin handlaa. Mukavaa on saada arvio Ninjan luonteesta, ja eritoten mielenkiintoista on nähdä miten se toimii ilman Keiran taustatukea, laumassa kun tyhmyys tiivistyy... sekä se, ovatko omat arvioni Ninjan luonteesta aivan metsässä - toivon vain, että tytsy olisi testipäivänä oma itsensä :)

Huomenna ajellaankin sitten Oulun suunnalle kokeilemaan uutta lajia eli ratajuoksua! :) Virpiniemen Greyhoundurheilijat järjestävät kaikille roduille avoimen kiihdytyskilpailun, ja minä tällaisena vinttikoirafanina totta kai haluan päästä vieheen perässä juoksemista jo näiden "vääränrotuisten" kanssa :) toivottavasti tytöt syttyvät vieheestä, toki tyyli on vapaa että katsotaan joutuuko emäntäkin urheilemaan juoksuradalla ;D

Ninja poropaimennuskokeessa

Kirjuri on potenut matkaväsymystä, joten raportti kevään kohokohdasta eli poropaimennusviikonlopusta tulee vasta nyt viikkoa myöhemmin. :P Tapahtuma järjestettiin tänä vuonna ihan pohjoisimmassa Lapissa, Sodankylän Vuotsossa ja vielä tarkemmin Vuomaselän poroerotusaidalla. Matkustimme torstaina Hertan ja Martin sekä Mamin ja Tepon kanssa kimppakyydillä sisulla ja asenteella "kyllä sopu sijaa antaa", juuri ja juuri mahtui farmariautoon kolme ihmistä, neljä koiraa, häkit ja matkatavarat! :D Majoituspaikkamme oli Saariselällä Laanilan Savottakahvilan retkeilymajalla, ihan mukava paikka ja ennen kaikkea edullinen!

Tositoimiin päästiin jo heti perjantaina, silloin oli Ninjan testin vuoro samoin kuin matkaseuramme Tepon. Poropaimennuskoe alkaa luonnollisesti ilmoittautumisella, jonka jälkeen arvotaan lähtöjärjestys, urokset ennen narttuja. Tämän jälkeen on vuorossa testin ensimmäinen osio liekaporolla, missä tarkastellaan lähinnä koiran kiinnostusta poroon ja hallittavuutta. Koira päästetään poron lähellä vapaaksi, ja tuomarit seuraavat koiran käyttäytymistä: poroon aggressiivisesti suhtautuvat tai täysin hallitsemattomat ja tottelemattomat koirat eivät pääse tästä jatkamaan testiä seuraavaan osioon. Etukäteen olin hieman miettinyt, että mahtaakohan Ninjaa kiinnostaa eniten poronp*skan syöminen ja kaivaminen lumesta, mutta hienostihan se haukkui jo äärettömän rauhallisesti käyttäytynyttä ja hienohermoista liekaporoakin. :) Kovasti oli kiinnostunut porosta, mutta kuitenkin melko hillitysti ja rauhallisesti, eli ei ongelmaa tällä osiolla!

"Hui kamala, mikä kammottava sarvipää täällä oikein on?"
(kuvien (c) Anna Korhonen, ellei toisin mainita)

Ninja tutustuu liekaporoon kaula pitkällä ja häntä mutkalla. :D

Seuraavaa omaa vuoroamme saatiin odotellakin sitten iltapäivään, mutta mukavastihan päivä meni toisten suorituksia katsellessa! Hieman välillä rankaksikin yltynyt lumituisku ja tuuli yrittivät latistaa iloista tunnelmaa, mutta siksi olen tykännyt tässä poropaimennustapahtumassa käydäkin, kun siellä on aina niin mukavaa ja iloista porukkaa! Ninjan vuoron tullessa pahin lumisade oli laantunut, mutta kova tuuli jatkui yhä. Liekö tuuleen hukkunut mun käskykin Ninjalle pysyä paikallaan, kun sehän otti ja varasti heti pannasta irti päästyään porojen perään! :D Porot lähtivät liikkeelle, tosin melkoisen hitaan ja laiskan oloisesti, itsekin siinä vähän ihmettelin että onpas laiskanpulskeita poroja, mutta hyvin Ninja niitä painosti haukkuen liikkumaan. Kunnes porot päättivät yhtäkkiä jysähtää paikalleen veräjän eteen... Ninjakin siinä vähän hämmästeli, että mitäs tämä nyt sitten on, mutta jatkoi haukkumista kun sitä kannustin painostamaan porot uudelleen liikkeelle haukulla. Ja kyllähän ne sitten lähtikin, tosin samaan suuntaan mistä olivat tulleet ja Ninja sai juosta ihan tosissaan pois alta!

"Noniin Petterit, koparaa toisensa eteen nyt!"

"Hmm, mitäs te nyt siinä jumitatte? Liikkeelle siitä!"

"Elekee nyt sentään päälle tulko!"

"Tämä on kuulkaas se oikea marssijärjestys, ja minä määrään tahdin."

Sivulle väistämisen jälkeen Ninja lähti uudelle kierrokselle aidassa, paimentaen hienosti ja rauhallisesti haukkuen sivulta, päätyen lopulta samalle veräjälle kuin hetki sitten! Tällä kertaa Ninja oli oppinut jotain edellisestä kerrasta, ja lähti peruuttamaan saman tien porojen edestä - ja porothan seurasi koiraa! :D Yleisössä naureskeltiinkin, että olikohan Ninja historian ensimmäinen porokoira, joka paimensi poroja edestä? :D Hienosti Ninja malttoi odottaa ja kiertää porojen taakse, ja lopulta saatiin tahmeasti liikkuneet elikot paimennettua kirnun kautta karsinaan. Eikä Ninja livahtanut portista läpikään, vaikka se kovasti vielä tarkistelikin että menihän ne kaikki petterit nytten sinne minne pitikin. Todella tyytyväinen olin Ninjan suoritukseen, ja erittäin yllättynyt siitä miten järkevä ja maltillinen paimen se olikaan! Mahtava PikkuMusta, olen niin ylpeä vieläkin! Kuulin vielä jälkikäteen, että porojen omistaja oli aidalla puhellut, että nämä porot ovat tottuneita koiriin eikä ne lähde liikkeelle jos koira epäröi tai ei ole tosissaan, ja porukan hirvas ois saattanut käydä koiran päällekin... onneksi en tiennyt tätä ennen testiä, olisi saattanut jännitys kohota ekspotentiaalisesti!

"Vauhtia nyt köntykset!"

"Déjà vu - no käyhän se toki näinkin!"

"Seuratkaa minua, mä tiedän oikean reitin!"

(c) Jenni Punttila

"Jaksaajaksaa, viimeinen kaarre jo."

Tässä vielä tuomarien arvostelu ja kommentit Ninjan kokeesta:


A. Koira kohtaa ohjauksen alaisena kiinni olevan poron
1. Koiran osoittama terävyys ja kiinnostus poroa kohtaan: Kiinnostunut
2. Koiran hallittavuus ja ohjaajan seuraaminen: Hallinnassa; Tulee luokse kutsuttaessa

B. Ohjaaja ajaa koiran avulla porotokan aitauksesta toiseen
3. Koiran hallittavuus ja rauhallisuus ennen ajokäskyä: Hallittavissa, tasapainoinen; Karkaa (lopulta!)
4. Ajokäskyn totteleminen: Lähtee ennen käskyä
5. Paimennuksen aloitustapa, tokan kokoaminen: Kokoaa tokan kiertäen; Kokoaa tokan haukulla; Kiertämistaipumus
6. Ajotapa jahtaava - paimentava: Paimentava; Ajaa sivulta
7. Haukun taajuus ja laatu: Rauhallinen
8. Etäisyys poroista: Sopiva
9. Koiran hallittavuus ajon aikana: Hallinnassa
10. Ajon lopettaminen käskystä: Lopettaa ajon käskystä; Pysähtyy portilla
11. Koiran palautuminen ajosta, rauhallisuus: Kiinnostunut poroista

C. Yleisarvostelu kokonaissuorituksesta
12. Ohjaajan ja koiran yhteistyö: Hyvä yhteistyö
13. Koiran ottama paimennusvastuu, itsevarmuus: Toimii itsevarmasti, käskyt huomioon ottaen
14. Koiran fyysinen kunto: Kunto riittää koko testin ajan
15. Koiran testissä osoittama paimennusvaisto: Osoittaa paimennustaipumusta
16. Käyttäytyminen aggressiivisen poron kohdalla: ei ollut

Huomautuksia: Hyvä, erittäin maltillinen koira. Opetettu hienosti haukkumaan käskystä =) Porot haastavia, huono koira ei saa (tuollaisia) poroja edes liikkeelle

Poropaimennuskoe hyväksytty

Kunniapalkintoa ei tästä suorituksesta hankalien porojen kanssa Ninjalle herunut, mutta omassa mielessäni Ninja oli totta kai päivän paras! :D Vaan tosi hienoja suorituksia päivään mahtui useita, ja kokemattomat koirat ällistyttivät hienolla paimennusvaistollaan. :) Sunnuntain testeissä ei niin montaa mieleenpainunutta koiraa ollut kuin perjantaina, mutta lupaavia koiria sielläkin oli, etenkin kaverini Saaran koira Pulmu eli Tietysti Poppas-Maija oli kunniapalkintonsa ansainnut! :) Lauantain kilpailussa taso oli erittäin kova, ja upeita suorituksia nähtiin monia ihanassa auringonpaisteessa! Kilpailun voittajaksi kruunattiin tässä skabassa harvalukuisia suomenlapinkoiria edustanut yllättäjä, paimensukuinen narttu Mierka eli Nutukas Örkkö Hörkkö :) toiseksi sijoittui viime vuoden voittaja Louhi eli lpk-narttu Taikarummun Boheemilumooja, ja kolmas oli paikallinen työkoira, rekisteröimätön porokoirauros Flinkko. :) Aidat olivat todella isot, ja koirien tasoa testattiin todella - hieman harmitti, ettei Keiran kanssa päästy kisaan mukaan, sillä tuollaiset aidat olisivat olleet sille omiaan. No, toivotaan ensi vuodeksi parempaa arpaonnea ja samanveroisia aitoja! Ja täytyy kyllä käydä harjoittelemassa tässä vuoden aikana, Ninjaa voisi jopa kuvitella lampaidenkin kanssa kokeilevansa... ;)

Lampaista ja lammaspaimenista puheen ollen. Nähtiinpä sunnuntaina testipäivän päätteeksi esitys, joka taisi hieman jakaa yleisön mielipiteitä. Viimeisin testissä ollut koirakko ei ollut ehtinyt vielä edes aidasta pois, kun paikalle jo saapui mies kahden bordercollien kanssa ja järjestäjät huutelivat, että nyt olisi vuorossa näytös. En tiedä, vaikuttiko jo väsymys omaan mielialaan vai mikä oli, mutta itteäni tuo esitys lähinnä vain ärsytti. Siis eihän siinä mitään, jos halutaan käyttää bordercollieita porojenkin paimentamisessa, mutta tuo ohjelmanumero ei vain mun mielestä sopinut tuolla tavoin esitettäväksi. Mua ois ainakin ottanut ihan suunnattomasti päähän, jos oisin just ollut oman koirani kanssa testissä, ja heti sen jälkeen tuodaan toisenrotuinen ammattilaiskoira näyttämään, "miten homma tulee oikeasti tehdä", kuten eräs poromiehistä asian ilmaisi. Siis mitä ****ua, mistä lähtien lappalaiskoiran pitäisi paimentaa kuten bordercollie?!? Koira oli erittäin tottelevainen ja toimi pillikäskyillä kuten bc:t taidetaan useimmiten opettaa, ja jännä oli nähdä kun koira paimensi äänettömästi poroja, lampailla olen vastaavia paimennusnäytöksiä nähnyt messuilla muutaman kerran ja niistä kovasti pitänyt. Mutta mutta, mun mielestäni täällä nähty esitys oli lähinnä mauton, kun koiran osaamisella oikein mässäiltiin siinä että otetaanpas vielä kerran kierros, ja taisinpa itsekin aidan reunalla hieman tuohtuneena jupista, että niin, vaihdetaanpa kaikki nyt vaan koiramme bortsuihin, kun nää porokoirat on niin paskoja, eihän näistä ole mihinkään... en tiä, olenko vain turhan herkkänahkainen, mutta oikeasti tuo vitutti ja se tuntui todella alentuvalta lappalaiskoiria kohtaan, että niiden pitäisi paimentaa samalla tavoin kuin bortsujen. Paremmin tuo esitys olisi minusta sopinut kilpailupäivälle, vaikkapa lounastauolle tai pisteidenlaskun tuloksia odotellessa, mutta eieiEI testipäivän ja pitkän viikonlopun päätteeksi! Tuosta seurasi vain pahaa mieltä, se ei varmastikaan ollut kyseisen näytöksen tarkoitus. Huh, vieläkin tympäisee kun tästä nyt kirjoitan, onpahan ainakin sitten sanottu eikä jää kaivelemaan mieltä!

Muilta osin tämän vuoden tapahtuma oli jälleen kerran aivan erinomaisesti järjestetty, kiitos kaikille mukanaolleille ja tapahtuman eteen töitä tehneille! Paikka oli UPEA, aidat ihan mahtavat ja oli suuri ilo ja kunnia saada testauttaa koiransa tällaisissa olosuhteissa ja maisemissa! Suuri kiitos Porokoirakerho ry:n aktiiveille kaikesta tästä!! Sekä matkaseuralle niin meno- kuin paluumatkalla sekä Savottakahvilassa!

Keiran silmätarkki + Ninja kaks vee!!

Kuten viimeksi jo sanoin, käytiin tiistaina Keiran kanssa silmätarkissa. Tämä oli Keiralle neljäs silmätarkki, ja jo ensimmäisellä kerralla löytynyttä kaihimuutosta oli tarkoitus kontrolloida. Useinhan perinnöllinen harmaakaihi on etenevä, ja haluan pysyä kärryillä missä mennään, vaikka jalostuskäyttö onkin poissuljettua Keiran kohdalla silmäsairauden takia. Tähän mennessä muutos oli ollut aina samanlainen ja samalla pienellä alueella, joten suhteellisen luottavaisin mielin oltiin nytkin. Eikä tarkastus tuonut tullessaan huonoja uutisia: vasemmassa silmässä yhä edelleen se sama pikkuinen suhru, mutta ei ole nyt näiden kolmen ja puolen vuoden aikana muuttunut mihinkään - ei edennyt ei laajennut!! :D Eläinlääkäri Kaisa Wickströmin kanssa siinä sitten mietittiinkin, että mikähän tämä muutos nyt sitten on olevinaan - kaihia se on, mutta onko se perinnöllistä tai jalostuksessa huomioon otettavaa, siinäpä kysymys johon vastauksen kun saisi! Mutta varmuuden vuoksi tällaisia koiria ei silti kannattane jalostukseen käyttää, varsinkin kun Keiralla on sisaruksia joilla jo pentueita on. Ilahduttavaa kuitenkin on se, että kaihi ei todennäköisesti tule Keiran näköä koskaan haittaamaan, kun se ei näytä olevan etenevää sorttia :)) eli voimme olla huoleti, ja tarkastetaan Keiran simmuja sitten lähempänä 7 vuotta seuraavan kerran jos ei sitä ennen ilmene mitään tarvetta!

Ja niin, tänään sitten taas on eräs merkkipäivä ja virstanpylväs saavutettu. Meinaan meirän vauvakoira, Yönmusta Ninjapinjanen täyttää tänään kokonaista kaksi vuotta! Kauheen nopeasti tämä aika menee, ei tuota kakaraa ja sen hurjasteluja katsoessa uskois, että se on ns. aikuisen ikäinen... ja kuten asiaan kuuluu, niin täytyyhän pikkutytön lapsuutta muistella näin synttärien kunniaksi, tässä muutama Ninjan pentukuvanen ryöstettynä Pihlajamäen pentublogista sekä Helmi-äipän ja Hymy-siskon omistajalta Pirjolta :) sekä muita sekalaisia kuvatuksia näiden kahden vuoden varrelta, kiitoksia kuvaajille!

Tässä neiti Pikku-Kirppu näyttää kieltä (marsuajan työnimi, koska Ninja syntyi noin 180 g kokoisena eli uskomattoman pienenä rääpäleenä...)

Kaikki naketit läjässä (vas. Ninja, Hymy, Into ja Sampo)

Ninja 5 vko, vähän leuhkana :D

Osasi se söpöilläkin jo pienenä, ja erityisyksityiskohta eli valkoinen pilkkutassu etualalla <3

Eka ulkoilu 6-viikkoisena - tietysti hirveä kiire joka paikkaan ja häntä korkealla ;D

Jo uuteen kotiin muuttaneena :)

Mun vauvakoira ja vielä pehmeät lörppökorvat <3

Vähän isompana jo, oisko 10 viikon hujakoilla :) ja söpöysaste sen kuin kasvaa!

Ahne lapsi jo pienestä pitäen... :P

wannabe-sakemanni... :D

Nimensä veroinen...

Teinix-Ninja

Loki-issikka, yksi Ninjan parhaista leikkikavereista :)

Mikälie krokotiili-imitaatio... (suomenlapinkoira Naru leikkitätinä)

Perhepotretti: Ninja Parku-iskän ja Into-veljen kanssa :)

Tässäpä kuvapläjäystä kerrakseen, enempää en jaksa Bloggerin kanssa taistella kuvia lisätäkseni :) mutta hyvää syntymäpäivää mun rakas Musta Surmani sekä kaikille muillekin Pihlajamäen I-vekaroille!

Paukkupakkasia sekä terveitä ja sairaita niveliä

Niin Suomi sai uuden presidentin eilisiltana. Oma ehdokas ei tällä kertaa voittanut, mutta hieno kampanja Pekalta silti ja sai ehdokkuudellaan paljon keskustelua aikaan :) mutta se presidentinvaaleista, alkaa jo itseäkin aihe kyllästyttää pitkiä kampanjoita seuratessa! :D

Sää on ollut kovasti arktinen viime aikoina. Jopa talvisiin olosuhteisiin jalostuneet porokoirani ovat viihtyneet mieluummin sisätilojen lämmössä kuin kolmenkympin pakkasissa! Kylmänkestävyydessä olen huomannut kahden neitoni välillä eroja, Keira pitkine tassukarvoineen ei tunnu ulkona palelevan läheskään niin paljoa kuin Ninja, joka nostelee tassuja jo muutaman minuutin pihallaolon jälkeen. Puolitosissani olen miettinyt, että pitäisiköhän neiti Yönmustalle ostaa tossut näitä kireimpiä pakkasia varten. :D Mutta onneksi nämä kelit eivät kauaa kestä, sillä kyllä meistä kolmesta kuitenkin emäntä on se, joka hyytyy pahiten kylmyydessä. Ei sillä, ettäkö kesähelteitäkään kaipaisin, ennemmin valitsen nämä talvikelit kuin sen tappavan ahdistavuuden!

Neitokaisilla on nyt ollut juoksut, ja aika lailla tasaista 6-7 kk väliä ne ovat noudattaneet. Meno onkin ollut välillä melkoisen kiihkeää ja todellista tyttöjen välistä rakkautta ilmaistu ;) Virallisiin kuulumisiin sen verran, että Ninja kävi virallisissa lonkka- ja kyynärkuvauksissa. Samalla kuvattiin myös epävirallisesti selkä ja kippurahäntä, ja hyvältä näytti kaikki eikä nikamissa ole silloittumia tai muutoksia! Kennelliitosta saapui myös viime viikolla iloisia uutisia virallisia kuvia koskien, Ninjan lonkat on A/A ja kyynärät 0/0!! Eli täysin priimaluokkaa on neitokaisen viralliset terveystulokset, kun aikaisemmin silmät ja polvet oli tutkittu terveiksi :)) Näin ollen Ninjalle suunnitellaan pentuetta tulevalle vuodelle 2013, todennäköisesti alkuvuoden juoksuun ;) jännityksellä odotan, millaisia sulhasehdokkaita Ninjalle ollaankaan suunniteltu, mutta tämä vuosi mennään vielä kasvaessa ja harrastaessa! Ja tietenkin silmät tarkistetaan vielä uudestaan ennen mahdollista astutusta.

Ninjan lonkat A/A

 (loput röntgenkuvat nähtävissä täällä:
http://s112.photobucket.com/albums/n187/ronjuska/Ninjan%20luustokuvat/)

Suunnitelmissa Ninjalle on mm. poropaimennuskoe ja luonnetesti, mikäli vain paikat niihin heruu. Eiköhän sitä myös tule jokusessa näyttelyssä käväistyä ja maan sulettua aletaan treenata taas MEJÄ:ä ihan urakalla :) Keiraa yritän saada myös mukaan poropaimennukseen mutta kisan puolelle, ja suunnitteilla olisi käydä treenaamassa hieman etukäteen Ranualla erään ystävällisen poroisännän luona. Mutta näistä sitten lisää, jos suunnitelmat onnistuu! Huomenna Keira on menossa silmätarkkiin, katsotaan miten silmissä asuva kaihi jakselee...

Oma terveys ei kovin häävillä tolalla ole, nimittäin venäytin polveni reilu viikko sitten ystäväni luona kyläillessäni (on se ihahhurja paikka tuo Lapinlahti! ;D). Siinäpä sitten vaihtui suunnitelmat Jalostuspäivien näyttelyyn menemisestä ja Hurinesiassa kissanpentujen katsomisvierailusta päivystykseen... Viime viikko onkin sitten köpötelty kyynärsauvojen varassa ja lepuutettu jalkaa - onneksi pystyn oleilemaan vanhempien luona eikä koirien tarvitse olla täysin ilman liikuntaa, enhän mä olisi pystynyt niitä lenkittämään. Enkä ihan vieläkään ole lenkkeilykunnossa, kävely on melkoisen hidasta ja askeltaminen tekee polveen kipeää :( huomenna käyn itse röntgenissä ja ensi viikolla jutellaan lääkärin kanssa jatkosta, mitä tuon kanssa tehdään jos on edelleen noin kipeä. Kahdestihan se on jo leikattu, että jos sananlasku pitää paikkaansa niin puukotettavaksi sitä saattaa kolmannen kerrankin joutua...

Hyvää saamelaisten kansallispäivää kaikille! :)