Koirien kevätkuulumisia

Mistä tietää, että kevät on tullut? No karvanlähdöstä tietenkin. Eräänä arki-iltana Keira ja Ninja poseerasivat näin kauniisti vierekkäin:

Toisin sanoen, tyttäret ovat vaihtaneet kesää odotellessa bikinit päälleen, ja talvitakin täytteitä pöllyää ympäri nurkkia, riippumatta siitä onko imuroitu hetki vai viikko sitten. Näyttelyjä ei yllättäen olekaan suunnitteilla kuin vasta loppukesästä, sen verta kaljuja likat ovat ja Ninja eritoten muistuttaa lähinnä jotain vinttikoiraa - se näyttää ainakin puolet kapeammalta kuin hyvässä turkissaan. :D 

"Siinä se mun talviturkki nyt sitten on, siskon villapuseron vieressä..."

Mutta karvojen vähäisyys ei neitokaisen menoa hidasta, päinvastoin! Ninjasta parasta keväässä on, kun pellot ja pientareet ovat sulaneet, ja pääsee taas myyrästämään toden teolla! Kävimme viikko takaperin vanhempien luona pihatalkoissa, ja Ninja päätti että nyt tartteis saada myyräpaistia. Jos olette joskus miettineet, miltä näyttää porokoira vietettyään pari tuntia rantatörmällä maansiirtohommissa, niin tässäpä vastaus:

"En voi käsittää, miksen saanut tulla sisälle tämännäköisenä..?"

Edellisenä viikonloppuna Ninja sai jahdata sydämensä kyllyydestä pelloille tulvavesien houkuttelemina kerääntyneitä kahlaajia, siellä meidän mustasurmamme polskutteli ja välillä sukelsikin riemuissaan suokukkojen ja kapustarintojen perässä... on tuo sellainen vesipeto ja kaivinkone, etten vastaavaa tiedä! :D

Keira käväisi ennen turkkinsa menettämistä ryhmänäyttelyssä Kajaanissa. Tuomarina oli Tuula Savolainen, jolta Keira sai arvosanaksi Hyvän, kuitenkin ihan mukavalla arvostelulla. Neitiä moitittiin keveydestä ja kapeudesta kuten lähes aina, ja minä kun olen ollut niin tyytyväinen kun se on vihdoin aikuisiällä vankistunut! :D No, minulle Keiki on täydellinen ja kaunein juuri tuollaisena semi-vinttikoirana kuin se on ♥ Keiran arvostelu kuului näin:

"4-vuotias narttu, joka voisi kokonaisuudessaan olla hieman vahvempi. Oikealinjainen kapea, kevyt pää. Hyvät korvat. Kapea runko, joka oikean mallinen. Luisu lantio. Korkealla kannettu häntä. Tasapainoinen raajarakenne. Kapeat takaliikkeet. Sivuliikkeessä hyvä askel. Pehmeähkö turkki. Hyvin esitetty."

 Varmaan ensimmäinen näyttelyarvostelu, jossa korvia on sanottu hyviksi! :D Eikä liian kookkaiksi, kröhöm... hännästä tuomari oli tarkka, Keirallahan häntä nousee melko hillitysti liikkeessä, verrattuna oikeasti kippuraan häntään kuten vaikkapa Ninjalla on. No, tulipahan käytyä, ja mukavaa oli tavata komeita nuoria uroksia, pentuluokassa esiintyi ihana Vote (Sagaberran Susivouti) tuloksella PEK1 KP ROP-pentu, samoin komea nuori herra Mölli eli Aikamerkin Kiukkupussi oli oikea hurmuri ja Keira jopa haksahti hetken nuorukaisen kanssa leikkimäänkin :)

Kesän tullessa harrastuksetkin varmasti tästä kevättauosta taas aktivoituvat, metsät alkavat olla sen verran kuivia että verta pitäisi kaupasta käydä hakemassa ja lähteä jäljen vetämiseen! Ninja on myös ilmoitettu luonnetestiin kesäkuun 16. päivä, tämä herättää minussa jo kovasti jännitystä, että miten Yönmusta testin handlaa. Mukavaa on saada arvio Ninjan luonteesta, ja eritoten mielenkiintoista on nähdä miten se toimii ilman Keiran taustatukea, laumassa kun tyhmyys tiivistyy... sekä se, ovatko omat arvioni Ninjan luonteesta aivan metsässä - toivon vain, että tytsy olisi testipäivänä oma itsensä :)

Huomenna ajellaankin sitten Oulun suunnalle kokeilemaan uutta lajia eli ratajuoksua! :) Virpiniemen Greyhoundurheilijat järjestävät kaikille roduille avoimen kiihdytyskilpailun, ja minä tällaisena vinttikoirafanina totta kai haluan päästä vieheen perässä juoksemista jo näiden "vääränrotuisten" kanssa :) toivottavasti tytöt syttyvät vieheestä, toki tyyli on vapaa että katsotaan joutuuko emäntäkin urheilemaan juoksuradalla ;D

Näytelmöintiä Kajaani KV:ssa

Osallistuttiin tänään kummankin koiran kanssa Kajaanin perinteiseen tamminäyttelyyn. Porokoirien tuomarina toimi rodun kasvattaja Mari Lackman, ja olinkin hyvin innokas kuulemaan hänen mielipiteensä koirista :) tykkään suosia erityisesti rotua tuntevia tuomareita, ja Ninja onkin käynyt nyt kolmella rodun kasvattaja- tai erikoistuomarilla (Talvitie, Kakko ja nyt siis Lackman). Ennemmin sitä maksaa kunnollisesta ja rehellisestä arvostelusta kuin muutamasta yleispätevästä tiedosta, kun ei nyt mistään näyttelytähdistä ole kyse. Ja pakko sanoa, että Mari oli todella miellyttävä uusi tuomarituttavuus, varmasti vien koiria hänelle uudemmankin kerran jonkun ajan kuluttua!

Ninja kilpaili viimeistä kertaa nuorten luokassa, ja suoriutuikin tehtävästä ihan täydellisesti! Aikaisemmissa näyttelyissä Ninjalla on ollut EVVK-asenne ja keskivarvas pystyssä, mutta tänään neito suorastaan huokui yhteistyöhalukkuutta ja esiintyi todella kauniisti ♥ lopputuloskin oli sen mukainen, nuorten luokan voitto tuloksella EH1 :) Ninjan arvostelu kuului seuraavasti:

"Noin 2 v. mustamerkkinen erittäin hyväntyyppinen, mittasuhteiltaan lähes oikea narttu. Oikealinjainen pää, kookkaat korvat. Pysty kaula. Kohtuulliset kulmaukset edessä, paremmin takana. Kokoonsopiva raajaluuston vahvuus. Runko saa vielä tiivistyä. Kevyt liike. Häntä tahtoo nousta selkälinjan yläpuolelle. Karvapeitteen laatu ok. Pirteä luonne."

Tuomarin suullisia kommentteja Ninjasta oli, että muuten oikein hyvä narttu, mutta saa vielä kehittyä, erityisesti liikkeiden osalta jotka ovat vielä löysät, myös askelpituutta saisi olla enemmän. Ihastusta herätti Ninjan valkoinen etukäpälä ruskeine pilkkuineen! :D

Keira taas porsasteli menemään avoimessa luokassa. Toisin sanoen neitokaisella meinasi olla vähän liiankin hauskaa kehässä ja välillä se tuntui loikkivan ja pomppivan vähän minne sattuu... kai Keira on sitä mieltä että hän pääsee aivan liian harvoin estradille ja meno on aina sitten sen mukaista show'ta viimeisen päälle... ja tuntuu meno menevän aina vaan hurjemmaksi vanhemmiten, tänään hyvä että Keira malttoi seisoa yhtään nätisti ja rauhassa, ei vaan jalkoja piti kääntää jos jonkinlaiseen "let's twist again"-asentoon sekä tehdä istu-maahan-seiso-temppuja makkaran toivossa... note to self, ensi näyttelyyn Keiralle makupaloiksi vain kuivaraksuja. :P Mutta tästä kääntyilystä ja vääntyilystä sekä haukahtelusta huolimatta Keirallekin tulokseksi EH ja vielä luokkasijoitus kolmanneksi! Bileet, meidän ikuisuudelta tuntuva H-suora katkesi viimein! Tuomari ihasteli kovasti Keiran mittasuhteita ja kehui kauniiksi, mutta suuren koon ja hieman hintelän raajaluuston sekä kinnerahtauden takia ei kuitenkaan ERIä. Mutta EH oli se mitä uskallettiin toivoa, ja nyt se vihdoin saavutettiin aikuisiällä! Keiran arvostelu oli seuraavanlainen:

"4-v. dominovärinen erittäin hyväntyyppinen narttu, jolla kauniit päänlinjat ja kookkaat korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvät mittasuhteet. Vahva lanneosa, hyvä reisi. Niukasti kulmautunut edestä ja kohtuullisesti takaa. Raajaluusto saisi olla vahvempaakin. Seistessä hyvä hännänkanto. Liikkuu yhdensuuntaisesti edestä, kinnerahtaasti takaa. Normaali rodunomainen luonne. Esiintyy ja esitetään hyvin."

Tässä arvostelussa ei ole yhtään lausetta, jota en allekirjoittaisi :) erityisesti ilahduttaa pään kauniiksi kehuminen, minustahan siis näin todella puolueettomasti sanottuna Keiralla on aivan ihastuttavan kaunis pää ♥

Ninja täyttää helmikuussa kaksi vuotta, eli sekin siirtyy avoimeen luokkaan. Toisin sanoen jatkossa mulla ei ole mahdollista ilmoittaa molempia samaan näyttelyyn, ellei mulla ole varahandleria... no, täytyy sitten aina valita vähän tuomarin mukaan ja miettiä esittämisratkaisuja. Ninja menee varmaan seuraavan kerran kehään sitten keväterkkarissa Pellossa jahka sinne pääsemme lähtemään, Keiralle täytyy katsella lähiseudun ryhmiksiä :) oli sen verran mukavaa saada positiivistakin palautetta omista koirista, että ehkei me vielä(kään) heitetä pyyhettä kehään näyttelyiden osalta! ;D

Lopuksi vielä erittäin sumea kuva minusta ja Keikistä kehässä:

Loman lopputunnelmissa

Kolme viikkoa sitä sitten kesti, joululomaa. Heti loman alussa pakkasin koirat ja gerbiilin sekä pari kassia ja otettiin suunnaksi Kainuu ja Ristijärvi. Sielläpä olikin koirilla ehkä taas maailman hauskinta! Mun vanhempien koti ja samalla mun synnyinkoti sijaitsee maalla, peltojen ja metsän ympäröimänä ja järven rannalla. Pihalta löytyy navetta lihamulleineen ja lemmikkieläinosastoa edustaa kaksi koiraa, kissa ja kani. Voisiko porokoira muuta vielä toivoakaan? (no okei, ehkä niitä poroja, tosin niitäkin löytyy jo naapuripitäjien puolelta poronhoitoalueen rajatessa Ristijärven vielä sen ulkopuolelle :D ) Eli tytöillä oli hauskaa, kun saivat juosta vapaina suurimman osan päivästä ja elää kaikin puolin koiramaista elämää kaivamalla lumihangessa ja syömällä sitä ihtiään... etenkin Ninja tykästyi tähän maaseudun omaan erikoisuuteen koirien lisäravinnevalikoimassa! Ninjasta ja labradorinnoutaja Millystä ehti tulla erittäin hyvät ystävät, ne jaksoivat joka päivä leikkiä keskenään, välillä rajustikin mutta ilman mitään rähinöitä. Keiralla ja sekarotuisella Ronjalla oli muutama yhteenotto ja akat kyräilikin toisiaan jokusen päivän, mutta loppuajasta olivat taas ihan ok. Itse mietin kovasti, mikä niiden välejä hiersi, koska Ronja on Keiralle tuttu koira jo pentuajoilta lähtien ja ne ovat olleet oikein hyvät ystävät nuorempina. Voi olla, että pakkaa sekoitti Keiran ja Ninjan juoksut, jotka niillä oli joulukuussa: Ninja aloitti ensimmäisen juoksunsa (yhyy, missä se mun pieni koiravauvani on?) lähes samaan aikaan kun "isosisko" ja oletetut tärppipäivät vietettiin jouluviikolla :D Keira on melkoisen dominoiva ja vähän sellainen "minä-minä"-tyyppinen, eli haluaa aina kaiken itselleen: kaiken huomion, kaikki lelut, kaiken ruuan jne. Yleensä rähinät tulikin jossain noihin liittyvissä tilanteissa, ja sitten kun kumpainenkin on luonteeltaan pehmeitä eli muistavat ikävätkin asiat pitkään, ei niiden väleistä kovin lämpimiä taida enää tulla. Ainakaan Ronjan puolelta, joka on niistä se pehmoisempi, mutta pinnan alta löytyy kuitenkin karhukoiran tulista luonnetta joka tulee esille silloin tällöin! Ronja on ilmeisesti vanhemman ikänsä ansiosta vielä pitänyt paikkansa porukan johtajana, ja se voi olla myös yksi syy, että Keira dominoivana luonteena ei suostu Ronjalle alistumaan ja konflikteja syntyy. Vaikea sanoa, kun en koirien laumadynamiikan ammattilainen ole! Mielenkiintoista oli kuitenkin seurata koirien toimintaa laumassa, ja kaiken kaikkiaan oon erittäin tyytyväinen siihen, miten hyvin neljä melko samanikäistä narttua tulivat keskenään toimeen. Ronja on siis syntynyt v.2005, Keira 2007, Milly 2008 ja Ninja 2010.

Muutenkin loma meni koiramaisissa tunnelmissa. Uuden vuoden vietin Oulussa, jossa tapasin ystävääni Heidiä. Ollaan Hetun kanssa tutustuttu mitenkäs muuten kuin koirien kautta: Keira on Hetun koiran Hetan sisko. Hetalla on myös koirakaverinaan toinen samanrotuinen, iloinen jättikorva-koipikoira Urri. Urri oli liittynyt samaisella viikolla kastraattien kerhoon, ja tyyppi olikin hieman surkeana kaulureineen ja haavoineen. Mutta eiköhän sieltä vielä se sama hassuttelija palaa takaisin, kunhan haavat paranee :) Heta taas oli kuten ennenkin, Aivan Ihana. Ehkä vielä ihanampi kuin aikaisemmin, tykkään siitä koirasta aivan valtavasti. Siinä on todella paljon samaa kuin Keirassa, mutta asteen tai parinkin verran hillitympänä. Mutta maailman hellyyttävin ja suloisin kainalokoira, joka osaa käyttää hyväkseen söpöä ulkonäköään :D kiitos Hetulle, oli mukavaa nähdä koko teidän jengiä ja otetaan keväämmällä uusiksi!

Kävin myös katselemassa perinteisesti loppiaisviikonloppuna järjestettävässä Kajaanin kansainvälisessä koiranäyttelyssä, tutummin Tamminäyttelyssä. Siellä hengailin pääasiassa siperianhusky- ja porokoirakehillä, kun tulin paikan päälle sen verran myöhään että alaskanmalamuutit olivat jo loppuneet ja huskyt ehtineet alkaa. Huskyissa olikin tuttuja koiria, kun kaverini oli tuonut sinne useammankin oman koiransa sekä kasvattinsa. Todella hienoja ne ovatkin ja hyvin myös tässä näyttelyssä menestyivät! Itse tykkään tosi paljon Elinan koirista ja odotan sitä päivää, kun itsekin voisin laumaa huskylla (tai no monikkohan tuossa varmaan pitäisi olla... ;P). Tällä hetkellä vaan kahdessa nuoressa poroninjailijassa on kyllä ihan arpeeksi tekemistä, joten joudun vielä haaveilemaan ja itkemään sisäisesti joka kerta, kun uusia ihania huskypentuja ja -yhdistelmiä jossain näen. Huskyjen ROP ja VSP tulivat Ruotsista, itse tykkäsin etenkin VSP-nartusta joka oli äärettömän kaunis ja mikä ihana kevyt ja vaivaton liike! Porokoirissa iloitsin Kuopion ajoilta tuttujen Ailan ja Sallan koiran Nalan menestykestä (PN3 SERT ROP-juniori :) ), mutta muuten oman rodun kehä ei tuonut mitään uutta. VSP-narttu oli entisestään kaunistunut Hattivatin Zelda, erittäin hieno koira minun makuuni. Jäätiin vielä katsomaan isot kehät, joissa kerrankin oma suosikkini menestyi! Ihastuin täydellisesti joulukuussa Messarin ryhmäkehissä näkemääni malamuuttiurokseen, joka liikkuu niin mielettömän upeasti ja vetävällä askeleella etten voi kuin huokailla ihastuksesta. Lisäksi se on todella hellyyttävän oloinen, kun hyppää omistajaansa vasten ja he halailevat kesken ryhmäkehänkin, jotenkin siitä voi aistia hienon omistajan ja koiran välisen suhteen ja koira tuntuu nauttivan näyttelytouhusta ja on selvästi omistajalleen rakas :) tämä samainen kaksikko olikin myös Kajaanissa selvittänyt tiensä ryhmäkehiin, ja tuomarit olivat kanssani samaa mieltä: Tyson voitti ensin viitosryhmän ja oli lopulta BIS :) ihana koira, voin vain haaveilla samanlaisesta halailevasta jättinallekarhusta! :)

Nyt ollaan sitten palaamassa takaisin arkisen aherruksen pariin. Mulla on kaksi viikkoa tiivistä lähiopiskelua, jonka jälkeen alkaisi harjoittelujakso. En ole vielä saanut varmistettua paikkaa mistään, mutta kiirekkös tässä... ei vaan, tällä viikolla täytyy selvittää asia niin saisi taas opintoja eteenpäin. Toivotaan, että lomamoodi vaihtuu suht kivuttomasti opiskeluvireeseen, ja koiratkin tottuvat olemaan päivät keskenään kotosalla... hieman kyllä jännittää, miten Ninja siihen reagoi, kun on saanut kolmen viikon ajan rajatonta huomiota useammalta ihmiseltä sekä juosta että telmiä niin paljon kuin vain haluaa. Täällä kaupungissa se ei ole ikävä kyllä mahdollista :( no, viimeistään toukokuussa voidaan heittää hyvästit tälle apealle Etelä-Suomelle, jos vain työpaikka jostain provinssista siihen mennessä löytyy! Täytyy uskoa unelmiinsa, vaikka toisaalta pessimisti ei pety...