Koirien kevätkuulumisia

Mistä tietää, että kevät on tullut? No karvanlähdöstä tietenkin. Eräänä arki-iltana Keira ja Ninja poseerasivat näin kauniisti vierekkäin:

Toisin sanoen, tyttäret ovat vaihtaneet kesää odotellessa bikinit päälleen, ja talvitakin täytteitä pöllyää ympäri nurkkia, riippumatta siitä onko imuroitu hetki vai viikko sitten. Näyttelyjä ei yllättäen olekaan suunnitteilla kuin vasta loppukesästä, sen verta kaljuja likat ovat ja Ninja eritoten muistuttaa lähinnä jotain vinttikoiraa - se näyttää ainakin puolet kapeammalta kuin hyvässä turkissaan. :D 

"Siinä se mun talviturkki nyt sitten on, siskon villapuseron vieressä..."

Mutta karvojen vähäisyys ei neitokaisen menoa hidasta, päinvastoin! Ninjasta parasta keväässä on, kun pellot ja pientareet ovat sulaneet, ja pääsee taas myyrästämään toden teolla! Kävimme viikko takaperin vanhempien luona pihatalkoissa, ja Ninja päätti että nyt tartteis saada myyräpaistia. Jos olette joskus miettineet, miltä näyttää porokoira vietettyään pari tuntia rantatörmällä maansiirtohommissa, niin tässäpä vastaus:

"En voi käsittää, miksen saanut tulla sisälle tämännäköisenä..?"

Edellisenä viikonloppuna Ninja sai jahdata sydämensä kyllyydestä pelloille tulvavesien houkuttelemina kerääntyneitä kahlaajia, siellä meidän mustasurmamme polskutteli ja välillä sukelsikin riemuissaan suokukkojen ja kapustarintojen perässä... on tuo sellainen vesipeto ja kaivinkone, etten vastaavaa tiedä! :D

Keira käväisi ennen turkkinsa menettämistä ryhmänäyttelyssä Kajaanissa. Tuomarina oli Tuula Savolainen, jolta Keira sai arvosanaksi Hyvän, kuitenkin ihan mukavalla arvostelulla. Neitiä moitittiin keveydestä ja kapeudesta kuten lähes aina, ja minä kun olen ollut niin tyytyväinen kun se on vihdoin aikuisiällä vankistunut! :D No, minulle Keiki on täydellinen ja kaunein juuri tuollaisena semi-vinttikoirana kuin se on ♥ Keiran arvostelu kuului näin:

"4-vuotias narttu, joka voisi kokonaisuudessaan olla hieman vahvempi. Oikealinjainen kapea, kevyt pää. Hyvät korvat. Kapea runko, joka oikean mallinen. Luisu lantio. Korkealla kannettu häntä. Tasapainoinen raajarakenne. Kapeat takaliikkeet. Sivuliikkeessä hyvä askel. Pehmeähkö turkki. Hyvin esitetty."

 Varmaan ensimmäinen näyttelyarvostelu, jossa korvia on sanottu hyviksi! :D Eikä liian kookkaiksi, kröhöm... hännästä tuomari oli tarkka, Keirallahan häntä nousee melko hillitysti liikkeessä, verrattuna oikeasti kippuraan häntään kuten vaikkapa Ninjalla on. No, tulipahan käytyä, ja mukavaa oli tavata komeita nuoria uroksia, pentuluokassa esiintyi ihana Vote (Sagaberran Susivouti) tuloksella PEK1 KP ROP-pentu, samoin komea nuori herra Mölli eli Aikamerkin Kiukkupussi oli oikea hurmuri ja Keira jopa haksahti hetken nuorukaisen kanssa leikkimäänkin :)

Kesän tullessa harrastuksetkin varmasti tästä kevättauosta taas aktivoituvat, metsät alkavat olla sen verran kuivia että verta pitäisi kaupasta käydä hakemassa ja lähteä jäljen vetämiseen! Ninja on myös ilmoitettu luonnetestiin kesäkuun 16. päivä, tämä herättää minussa jo kovasti jännitystä, että miten Yönmusta testin handlaa. Mukavaa on saada arvio Ninjan luonteesta, ja eritoten mielenkiintoista on nähdä miten se toimii ilman Keiran taustatukea, laumassa kun tyhmyys tiivistyy... sekä se, ovatko omat arvioni Ninjan luonteesta aivan metsässä - toivon vain, että tytsy olisi testipäivänä oma itsensä :)

Huomenna ajellaankin sitten Oulun suunnalle kokeilemaan uutta lajia eli ratajuoksua! :) Virpiniemen Greyhoundurheilijat järjestävät kaikille roduille avoimen kiihdytyskilpailun, ja minä tällaisena vinttikoirafanina totta kai haluan päästä vieheen perässä juoksemista jo näiden "vääränrotuisten" kanssa :) toivottavasti tytöt syttyvät vieheestä, toki tyyli on vapaa että katsotaan joutuuko emäntäkin urheilemaan juoksuradalla ;D