Kun koiraihminen kissan hankki, osa 2: Olet sitä mitä syöt

Koiran ruokinta on yksinkertaista: ostaa mahdollisimman ison säkin kuivamuonaa, ja jos se on tarpeeksi laadukasta niin sehän pärjää ihan pelkällä nappulallakin. Hintahaitari on suuri, mutta ihan kelpo nappulaa saa jo 30 €/15 kg. Tietenkin pentu- ja kasvuajan ruokintaan kannattaa panostaa, ja itse olen omani kasvattanut Eukanuballa ja siihen varmaan luotan jatkossakin. Ihan pelkkää kuivamuonaa en halua syöttää, vaan koirat saavat lisäksi lihaa ja kaikkea mahdollista, mitä kaapista sattuu löytymään tai omista ruuista yli jäämään. Tällä hetkellä saan lihoja lähimarketista, jossa äitini on töissä ja tuo päiväysvanhoja tuotteita koirien syötäväksi. Jos tällaista mahdollisuutta ei olisi, niin luultavasti ostaisin lihoja isoissa erissä kiertäviltä lemmikkiruokarekoilta, kuten Kennelrehulta. Mun koirat kun ei nirsoja ole, niin voi melkoisen huoletta ostaa lähes mitä tahansa isoja satseja, ei varmasti syömättä jää! Ja jos nirsoiltais, niin sittenpähän ovat syömättä, ei terve koira itseään nälkään tapa.

Jos on koiranruuissa valikoimaa ja valmistajia, niin on niitä kissanruuissakin. Kuivamuonassa erilaiset vaihtoehdot on vielä ymmärrettävissä, jos on tottunut koiran kuivamuonia vertailemaan, aika lailla samaan tapaan löytyy kissoiltakin omat ruuat pennuille, aikuisille ja vanhuksille. Lisäksi on ruokansa herkkävatsaisille, hammasongelmaisille, karvapallojen ehkäisyyn, ylipainoisille ja steriloiduille muutamia yleisimpiä erikoisruokia mainitakseni. Koiranruokavalmistajien uusi markkinointikikka on ollut niin sanotut roturuuat, ja niitä löytyy myös joillekin kissaroduille. Siinä missä pidän roturuokien merkitystä koirilla melko höpönlöpönä, huomasin harkitsevani Royal Caninin valmistamaa Siamese-ruokaa katilleni sitten, kun se on kasvanut aikuiseksi... jos valikoimassa olisi ollut Siamese Kitten, niin mainoksen uhrina olisin varmaan sellaista ostanut. Mutta ehkä pentu kasvaa tuolla tavallisellakin kissanpenturuualla... :P (hinnan perusteella sitä voisi ainakin olettaa, sillä 4 kg:n pussukka maksaa enemmän kuin iso säkki koiranruokaa).

Kun on valittu raksut, niin lisäksihän kissalle suositellaan syötettävän kosteaa ruokaa - kuivamuona kun on kissalle vielä luonnottomampi ruoka kuin koiralle. Märkäruokavalikoimaan tutustuessa aloittelevalla kissanomistajalla meneekin jo sormi suuhun. Valmistajia ja tuotemerkkejä on tuplaten verrattuna kuivamuonaosastoon, eikä siinä vielä kaikki. On erikokoisia ja -näköisiä purkkeja, annospusseja ja vuokia; on patéeta, moussea, paloja kastikkeessa, paloja hyytelössä, oikeasti lihaa tai kalaa muistuttavia ruokia... siinäpä sitten arvot, että mitähän sille kissalle nyt sitten ostaisi, tykkäisköhän se enemmän naudanliha-kalkkunansydän vai siipikarja-cocktail mausta? Ottaisinko ennemmin tonnikalaa katkaravuilla vai kanaa juustolla, vaiko sittenkin kanaa aloe vera-geelissä? Onko Tyynenmeren tonnikala erimakuista kuin Atlantin tonnikala? Purkkien koot ovat täysin naurettavia, jos ostaa annospurkkeja. Mutta, jos ostaa ison 400 g purkin, joka tulisi kilohinnaltaan puolet halvemmaksi, niin eihän yksi kissa sellaista määrää kerralla syö. Avattua purkkia joutuu sitten säilyttämään jääkaapissa, ja harva kissa tykkää syödä kylmää ruokaa, ja pahimmillaan ruoka sitten seisoo lopulta koskemattomana kupissa. Ja tottahan kissa jo kyllästyykin, jos on joka aterialla samaa sapuskaa? Eli ostetaan sitten noita söpöjä yksittäispakattuja pikkupurkkeja, suljetaan vain silmät kilohinnan kohdalla. Onneksi edes koirien ruoka on halpaa...

"Mitähän mä tänään söisin?"

Kissat voivat olla hyvinkin valikoivia ruokansa suhteen. Joku ei söisi muuta kuin kalaa, kun taas toinen nyrpistää kalalle vain nenäänsä. Damon tuntuu olevan melko kaikkiruokainen, mutta selvästi sen suosikkimakuja ovat kana ja tonnikala. Tullessaan se ei ollut syönyt raakaa lihaa, ja ensimmäisten suupalojen jälkeen se tuntuikin lihaa vähän vieroksuvan. Koirien kohdalla resepti nirsoiluun olisi kova kovaa vasten ja paastoa niin kauan, kunnes ruoka kelpaa, mutta kissan suhteen olen nössö ja kokeilen sekoittaa jotain herkullisempaa ruokaa sekaan ja tällä tavoin huijata kissaa syömään myös uudenlaisia ruokia. Nykyään porsaansuikaleet uppoavatkin jo ihan sellaisenaan! Naudanlihaa sisältävät ruuat eivät ole selvästikään niin Damonin mieleen, ja kalkkunaa sisältänyt märkäruoka syljettiin suusta ulos mielenosoituksellisesti, vaikka joukkoon yritin tonnikalaa sekoittaa. Vihje ymmärretty, kalkkuna on YÖK - no enpä itsekään kalkkunasta niin välitä.

Koirille on tyypillistä kerjätä ruokaa vieressä, kun syö itse. Olen opettanut omille koirille jo pentuna, ettei liian lähelle tulla silloin kun syön (vierailta ne kyllä kerjäävät senkin edestä...), ja hyvä keino tässä on ollut koirien oma ele, murahdus. Kissan kanssa omalle ruokailulle asettuu uudenlaisia haasteita, kun hyvältä tuoksuva sapuska houkuttelee pienpetoa lautaselle. Siinähän muriset ja irvistelet kissalle, se katsoo sinua lähinnä alentuvasti että mitä siinä skitsoilet, ja saisinko maistaa sun ruokaas kunhan rauhoitut? Nykyään syönkin tällä tavoin: 1. lusikoi/haarukoi ruokaa suuhun; 2. nosta kissa kauemmas lautaselta; 3. toista kohtia 1. ja 2. tarpeen mukaan.

Nykyään tiedän, mistä ajatus lasagnea rakastavaan kissaan on Karvisen luojalle tullut...

Kun koiraihminen kissan hankki, osa 1: Tarvikkeet vs. turhakkeet

Olen ollut nyt hieman reilun kuukauden ajan kissanomistaja. Tässä ajassa on mieleen noussut ajatuksia kissojen ja koirien eroavaisuuksista, liittyen niin niiden hoitoon, luonteeseen kuin hankintaankin. Mähän olen ollut kymmenisen vuotta lähes täysin koiraihminen, vaikka lapsena kissa olikin mun suosikkieläin ja meidän kissoja hoidin erittäin tarkasti ja mieluusti. Mutta paljon on eroa maatalossa elävillä maatiaiskissoilla, jotka ulkoili pihalla ja pitivät melkeinpä itse huolen itsestään, ja yksiössä asuvalla rotukissalla, jonka haluaa hoitaa viimeisen päälle hyvin ja joka vaatii sitä. Olen tänä aikana päivitellyt tiettyjä asioita kissan omistamisessa, ja huvittanut itseäni vertailemalla kissaa koiriin sekä pohtimalla sitä suhtautumista, miten eri tavalla sitä valmistautuu kissan- kuin koiranpennun tuloon.

Lähdetään alusta, eli pennun hankinnasta ja esivalmisteluista pennun tuloa varten. Pentuhan tarvitsee joitain perustarvikkeita, mitkä ovat välttämättömiä. Koiranpennun kanssa pärjää tarvittaessa melko vähällä, välttämättömiä ovat panta, hihna, ruoka- ja vesikupit, kynsisakset sekä peti ja omistajasta riippuvainen määrä leluja ja pureskeltavaa. Keiran saapumisesta on yli neljä vuotta, joten aika on voinut kullata muistoja, mutta mielestäni koiranpennun tuloon valmistautuminen oli suhteellisen helppoa ja tarpeelliset tavarat löytyivät lähimmästä eläinkaupasta hyvinkin kohtuullisella budjetilla. Pentupedin väsäsin matalasta pahvilaatikosta, jonne pehmusteeksi sopi vanha vauvanpeitto, liekö omasta äitiyspakkauksesa jopa peräisin. Lisäksi koiranpentua varten kannattaa hamstrata sanomalehtiä pissavahinkoja varten ja ostaa muutama pala kompostikehikkoa, jos tahtoo pitää uteliaan koiralapsen poissa kielletyistä paikoista ja suojata haluamansa esineet nakertelulta.

Erilaisia, mutta loppujen lopuksi samanlaisia?

Kissanpentuhan on siitä kauhean ihana ja helppo, että se on heti tullessaan sisäsiisti. Matot voi jättää lattialle eikä asuntoa tarvitse vuorata sanomalehdillä "vesivahinkojen" varulta. Muutenkin kissanpennun odotukseni oli aika tavalla erilaista kuin koirien kohdalla, sillä koirien suhteen mulla on aikaisemman kokemuksen kautta tullut "perstuntuma", kun taas kissojen ja niiden tarpeiden suhteen tunsin olevani täysin n00bie, eläinkaupassa jokunen vuosi sitten työskentelystä huolimatta. Huomasin viettäväni suuren osan vapaa-ajastani eläintarvikekaupoissa - en lähikaupungissa vaan netissä - vertaillen mm. erilaisia kiipeilypuita ja kissanhiekkoja, minkä sorttiset olisi parhaita juuri meille. Itämaiset kissat ovat hyvin aktiivisia ja liikunnallisia, joten kattoon asti yltävä puu olisi kaikkein paras vaihtoehto, kun sisäkissa ei uloskaan saisi mennä energiaansa purkamaan. Korkeitakin kiipeilypuita on hyvin erinäköisiä ja -kokoisia malleja linnakemaisista kapeampiin, samoin hintahaarukkaa. Ison puun saa edullisimmillaan hieman alle 100 euron, ja jos tahtoo panostaa laatuun niin kiipeilypuuhun saa menemään rahaa useita satasiakin. Köyhän ei kannata ostaa halpaa, mutta toistaiseksi saa CatMaxit ja Delttat odotella lihavampaa pankkitiliä... ja toivomme saksalaisen halpispuun kestävän edes ensimmäisen vuoden verran. Ihmeen siistin näköinen tuo on, vaikkakin kokoaminen oli raivostuttavaa ja mun asunto niin korkea, ettei puuta pystynytkään kiristämään kattoon tukevasti... onneksi vanhemmilta löytyy puutavaraa, ja muutamasta yhteennaulatusta kakkosnelosen palasta tehtyä sopiva välikappale: tosin siististä vaikutelmasta ei kannata enää puhua...

Kissanhiekkojen suhteen kasvattaja suositteli mikrohiekkaa, joten osa valinnan vaikeudesta helpottui kun puupohjaiset ja tavalliset savihiekat oli rajattu ulkopuolelle. Mutta pelkästään mikrohiekkojakin on montaa kymmentä sorttia, joten vertailua joutui silti tekemään ja käyttäjäkokemuksia lukemaan useampana iltana ennen lopullista päätöstä, mitä hiekkaa lähteä ensimmäiseksi kokeilemaan. Hiekalle on tietenkin oltava astia, mikä toimittaa kissan wc:n virkaa. Yksinkertaisimmillaan hiekkalaatikoksi käy marketin muovivati,  mutta tässäkin asiassa voi panostaa aina design-muotoiltuihin ja portailla varustettuihin, kissojen omiin "baja-majoihin" saakka. Rahaa olisi saanut palamaan kymmenkertaisesti sen, mitä itse lopulta sopivan tarjousvessan kohdalla maksoin katollisesta kissahuussista. Aktiivihiilisuodattimet kyllä siitäkin löytyy! :D

Avaruusalus? Ehei, vaan kissan wc-laatikko voi todella näyttää tällaiseltakin!
(kuva: purrfectdesign.net)

Vessatavarat ja raapimispuu olivat pakolliset ostokset, mutta nettikaupassa sitä innostuu shoppailun helppoudesta ja oikeasti tarpeellisten tavaroiden valikointi meinaa hämärtyä "hei-mut-toihan-ois-kätevä" ajatusten varjoon. Kissan juomisen lisäämiseksi on juomakuppeja, joissa vesi virtaa suihkulähdemäisesti, ja ruokailusta saa kiinnostavan ja mukavan tapahtuman innovatiivisten ruokakuppi/aktivointipelien avulla. Herkkänenäistä omistajaa voi ilahduttaa kissan jätöksille suunniteltu ilmatiivis ja hajut sisällään pitävä roska-astia. Leluissa ja aktivoinnissa löytyy perinteisistä hiiristä ja höyhenhuiskista lähtien mitä mielikuvituksellisimpiin interaktiivisiin laitteisiin. Pää pyörällä vähemmästäkin. Petejä ja nukkuma-alustoja on niitäkin monenlaisia, ja pakkohan kisulle oli hankkia lämpöpatteriin kiinnitettävä peti (koska kissat tykkäävät lämmöstä) ja seinälle kiinnitettävä riippumattopeti (koska kissat tykkäävät korkeista paikoista). Tässä vaiheessa en vielä tiennyt sitä, että pennut olivat tottuneet nukkumaan sängyssä, ihmisen välittömässä läheisyydessä... se niistä pedeistä ja niiden tarpeellisuudesta sitten, kainalossahan tuo on yönsä nukkunut. Vaan tykkäisiköhän kissa kuitenkin luolamaisesta pesästä, jos sellaisen hankkisi? Hmmm...

Sisäkissankaan elämän ei tarvitse olla tylsää!
(kuva ja Catit-tuotteet: Hagen.com )

Lukematon valikoima niin kissa- kuin muitakin eläintarvikkeita löytyy saksalaisesta nettikaupasta Zooplus. Vaikka tavallaan haluaisin suosia paikallisia yrittäjiä, niin pienituloiselle tuo verkkokauppa on oikea aarreaitta, ja hinnat ovat mahtavan huokeita. Plussaa on myös näin autottomana se, että tilaukset kuljetetaan kotiovelle, mikä oli raapimapuun ja kissanhiekan kohdalla erittäin positiivinen juttu!