Kun koiraihminen kissan hankki, osa 2: Olet sitä mitä syöt

Koiran ruokinta on yksinkertaista: ostaa mahdollisimman ison säkin kuivamuonaa, ja jos se on tarpeeksi laadukasta niin sehän pärjää ihan pelkällä nappulallakin. Hintahaitari on suuri, mutta ihan kelpo nappulaa saa jo 30 €/15 kg. Tietenkin pentu- ja kasvuajan ruokintaan kannattaa panostaa, ja itse olen omani kasvattanut Eukanuballa ja siihen varmaan luotan jatkossakin. Ihan pelkkää kuivamuonaa en halua syöttää, vaan koirat saavat lisäksi lihaa ja kaikkea mahdollista, mitä kaapista sattuu löytymään tai omista ruuista yli jäämään. Tällä hetkellä saan lihoja lähimarketista, jossa äitini on töissä ja tuo päiväysvanhoja tuotteita koirien syötäväksi. Jos tällaista mahdollisuutta ei olisi, niin luultavasti ostaisin lihoja isoissa erissä kiertäviltä lemmikkiruokarekoilta, kuten Kennelrehulta. Mun koirat kun ei nirsoja ole, niin voi melkoisen huoletta ostaa lähes mitä tahansa isoja satseja, ei varmasti syömättä jää! Ja jos nirsoiltais, niin sittenpähän ovat syömättä, ei terve koira itseään nälkään tapa.

Jos on koiranruuissa valikoimaa ja valmistajia, niin on niitä kissanruuissakin. Kuivamuonassa erilaiset vaihtoehdot on vielä ymmärrettävissä, jos on tottunut koiran kuivamuonia vertailemaan, aika lailla samaan tapaan löytyy kissoiltakin omat ruuat pennuille, aikuisille ja vanhuksille. Lisäksi on ruokansa herkkävatsaisille, hammasongelmaisille, karvapallojen ehkäisyyn, ylipainoisille ja steriloiduille muutamia yleisimpiä erikoisruokia mainitakseni. Koiranruokavalmistajien uusi markkinointikikka on ollut niin sanotut roturuuat, ja niitä löytyy myös joillekin kissaroduille. Siinä missä pidän roturuokien merkitystä koirilla melko höpönlöpönä, huomasin harkitsevani Royal Caninin valmistamaa Siamese-ruokaa katilleni sitten, kun se on kasvanut aikuiseksi... jos valikoimassa olisi ollut Siamese Kitten, niin mainoksen uhrina olisin varmaan sellaista ostanut. Mutta ehkä pentu kasvaa tuolla tavallisellakin kissanpenturuualla... :P (hinnan perusteella sitä voisi ainakin olettaa, sillä 4 kg:n pussukka maksaa enemmän kuin iso säkki koiranruokaa).

Kun on valittu raksut, niin lisäksihän kissalle suositellaan syötettävän kosteaa ruokaa - kuivamuona kun on kissalle vielä luonnottomampi ruoka kuin koiralle. Märkäruokavalikoimaan tutustuessa aloittelevalla kissanomistajalla meneekin jo sormi suuhun. Valmistajia ja tuotemerkkejä on tuplaten verrattuna kuivamuonaosastoon, eikä siinä vielä kaikki. On erikokoisia ja -näköisiä purkkeja, annospusseja ja vuokia; on patéeta, moussea, paloja kastikkeessa, paloja hyytelössä, oikeasti lihaa tai kalaa muistuttavia ruokia... siinäpä sitten arvot, että mitähän sille kissalle nyt sitten ostaisi, tykkäisköhän se enemmän naudanliha-kalkkunansydän vai siipikarja-cocktail mausta? Ottaisinko ennemmin tonnikalaa katkaravuilla vai kanaa juustolla, vaiko sittenkin kanaa aloe vera-geelissä? Onko Tyynenmeren tonnikala erimakuista kuin Atlantin tonnikala? Purkkien koot ovat täysin naurettavia, jos ostaa annospurkkeja. Mutta, jos ostaa ison 400 g purkin, joka tulisi kilohinnaltaan puolet halvemmaksi, niin eihän yksi kissa sellaista määrää kerralla syö. Avattua purkkia joutuu sitten säilyttämään jääkaapissa, ja harva kissa tykkää syödä kylmää ruokaa, ja pahimmillaan ruoka sitten seisoo lopulta koskemattomana kupissa. Ja tottahan kissa jo kyllästyykin, jos on joka aterialla samaa sapuskaa? Eli ostetaan sitten noita söpöjä yksittäispakattuja pikkupurkkeja, suljetaan vain silmät kilohinnan kohdalla. Onneksi edes koirien ruoka on halpaa...

"Mitähän mä tänään söisin?"

Kissat voivat olla hyvinkin valikoivia ruokansa suhteen. Joku ei söisi muuta kuin kalaa, kun taas toinen nyrpistää kalalle vain nenäänsä. Damon tuntuu olevan melko kaikkiruokainen, mutta selvästi sen suosikkimakuja ovat kana ja tonnikala. Tullessaan se ei ollut syönyt raakaa lihaa, ja ensimmäisten suupalojen jälkeen se tuntuikin lihaa vähän vieroksuvan. Koirien kohdalla resepti nirsoiluun olisi kova kovaa vasten ja paastoa niin kauan, kunnes ruoka kelpaa, mutta kissan suhteen olen nössö ja kokeilen sekoittaa jotain herkullisempaa ruokaa sekaan ja tällä tavoin huijata kissaa syömään myös uudenlaisia ruokia. Nykyään porsaansuikaleet uppoavatkin jo ihan sellaisenaan! Naudanlihaa sisältävät ruuat eivät ole selvästikään niin Damonin mieleen, ja kalkkunaa sisältänyt märkäruoka syljettiin suusta ulos mielenosoituksellisesti, vaikka joukkoon yritin tonnikalaa sekoittaa. Vihje ymmärretty, kalkkuna on YÖK - no enpä itsekään kalkkunasta niin välitä.

Koirille on tyypillistä kerjätä ruokaa vieressä, kun syö itse. Olen opettanut omille koirille jo pentuna, ettei liian lähelle tulla silloin kun syön (vierailta ne kyllä kerjäävät senkin edestä...), ja hyvä keino tässä on ollut koirien oma ele, murahdus. Kissan kanssa omalle ruokailulle asettuu uudenlaisia haasteita, kun hyvältä tuoksuva sapuska houkuttelee pienpetoa lautaselle. Siinähän muriset ja irvistelet kissalle, se katsoo sinua lähinnä alentuvasti että mitä siinä skitsoilet, ja saisinko maistaa sun ruokaas kunhan rauhoitut? Nykyään syönkin tällä tavoin: 1. lusikoi/haarukoi ruokaa suuhun; 2. nosta kissa kauemmas lautaselta; 3. toista kohtia 1. ja 2. tarpeen mukaan.

Nykyään tiedän, mistä ajatus lasagnea rakastavaan kissaan on Karvisen luojalle tullut...