Koirien kevätkuulumisia

Mistä tietää, että kevät on tullut? No karvanlähdöstä tietenkin. Eräänä arki-iltana Keira ja Ninja poseerasivat näin kauniisti vierekkäin:

Toisin sanoen, tyttäret ovat vaihtaneet kesää odotellessa bikinit päälleen, ja talvitakin täytteitä pöllyää ympäri nurkkia, riippumatta siitä onko imuroitu hetki vai viikko sitten. Näyttelyjä ei yllättäen olekaan suunnitteilla kuin vasta loppukesästä, sen verta kaljuja likat ovat ja Ninja eritoten muistuttaa lähinnä jotain vinttikoiraa - se näyttää ainakin puolet kapeammalta kuin hyvässä turkissaan. :D 

"Siinä se mun talviturkki nyt sitten on, siskon villapuseron vieressä..."

Mutta karvojen vähäisyys ei neitokaisen menoa hidasta, päinvastoin! Ninjasta parasta keväässä on, kun pellot ja pientareet ovat sulaneet, ja pääsee taas myyrästämään toden teolla! Kävimme viikko takaperin vanhempien luona pihatalkoissa, ja Ninja päätti että nyt tartteis saada myyräpaistia. Jos olette joskus miettineet, miltä näyttää porokoira vietettyään pari tuntia rantatörmällä maansiirtohommissa, niin tässäpä vastaus:

"En voi käsittää, miksen saanut tulla sisälle tämännäköisenä..?"

Edellisenä viikonloppuna Ninja sai jahdata sydämensä kyllyydestä pelloille tulvavesien houkuttelemina kerääntyneitä kahlaajia, siellä meidän mustasurmamme polskutteli ja välillä sukelsikin riemuissaan suokukkojen ja kapustarintojen perässä... on tuo sellainen vesipeto ja kaivinkone, etten vastaavaa tiedä! :D

Keira käväisi ennen turkkinsa menettämistä ryhmänäyttelyssä Kajaanissa. Tuomarina oli Tuula Savolainen, jolta Keira sai arvosanaksi Hyvän, kuitenkin ihan mukavalla arvostelulla. Neitiä moitittiin keveydestä ja kapeudesta kuten lähes aina, ja minä kun olen ollut niin tyytyväinen kun se on vihdoin aikuisiällä vankistunut! :D No, minulle Keiki on täydellinen ja kaunein juuri tuollaisena semi-vinttikoirana kuin se on ♥ Keiran arvostelu kuului näin:

"4-vuotias narttu, joka voisi kokonaisuudessaan olla hieman vahvempi. Oikealinjainen kapea, kevyt pää. Hyvät korvat. Kapea runko, joka oikean mallinen. Luisu lantio. Korkealla kannettu häntä. Tasapainoinen raajarakenne. Kapeat takaliikkeet. Sivuliikkeessä hyvä askel. Pehmeähkö turkki. Hyvin esitetty."

 Varmaan ensimmäinen näyttelyarvostelu, jossa korvia on sanottu hyviksi! :D Eikä liian kookkaiksi, kröhöm... hännästä tuomari oli tarkka, Keirallahan häntä nousee melko hillitysti liikkeessä, verrattuna oikeasti kippuraan häntään kuten vaikkapa Ninjalla on. No, tulipahan käytyä, ja mukavaa oli tavata komeita nuoria uroksia, pentuluokassa esiintyi ihana Vote (Sagaberran Susivouti) tuloksella PEK1 KP ROP-pentu, samoin komea nuori herra Mölli eli Aikamerkin Kiukkupussi oli oikea hurmuri ja Keira jopa haksahti hetken nuorukaisen kanssa leikkimäänkin :)

Kesän tullessa harrastuksetkin varmasti tästä kevättauosta taas aktivoituvat, metsät alkavat olla sen verran kuivia että verta pitäisi kaupasta käydä hakemassa ja lähteä jäljen vetämiseen! Ninja on myös ilmoitettu luonnetestiin kesäkuun 16. päivä, tämä herättää minussa jo kovasti jännitystä, että miten Yönmusta testin handlaa. Mukavaa on saada arvio Ninjan luonteesta, ja eritoten mielenkiintoista on nähdä miten se toimii ilman Keiran taustatukea, laumassa kun tyhmyys tiivistyy... sekä se, ovatko omat arvioni Ninjan luonteesta aivan metsässä - toivon vain, että tytsy olisi testipäivänä oma itsensä :)

Huomenna ajellaankin sitten Oulun suunnalle kokeilemaan uutta lajia eli ratajuoksua! :) Virpiniemen Greyhoundurheilijat järjestävät kaikille roduille avoimen kiihdytyskilpailun, ja minä tällaisena vinttikoirafanina totta kai haluan päästä vieheen perässä juoksemista jo näiden "vääränrotuisten" kanssa :) toivottavasti tytöt syttyvät vieheestä, toki tyyli on vapaa että katsotaan joutuuko emäntäkin urheilemaan juoksuradalla ;D

Keiran silmätarkki + Ninja kaks vee!!

Kuten viimeksi jo sanoin, käytiin tiistaina Keiran kanssa silmätarkissa. Tämä oli Keiralle neljäs silmätarkki, ja jo ensimmäisellä kerralla löytynyttä kaihimuutosta oli tarkoitus kontrolloida. Useinhan perinnöllinen harmaakaihi on etenevä, ja haluan pysyä kärryillä missä mennään, vaikka jalostuskäyttö onkin poissuljettua Keiran kohdalla silmäsairauden takia. Tähän mennessä muutos oli ollut aina samanlainen ja samalla pienellä alueella, joten suhteellisen luottavaisin mielin oltiin nytkin. Eikä tarkastus tuonut tullessaan huonoja uutisia: vasemmassa silmässä yhä edelleen se sama pikkuinen suhru, mutta ei ole nyt näiden kolmen ja puolen vuoden aikana muuttunut mihinkään - ei edennyt ei laajennut!! :D Eläinlääkäri Kaisa Wickströmin kanssa siinä sitten mietittiinkin, että mikähän tämä muutos nyt sitten on olevinaan - kaihia se on, mutta onko se perinnöllistä tai jalostuksessa huomioon otettavaa, siinäpä kysymys johon vastauksen kun saisi! Mutta varmuuden vuoksi tällaisia koiria ei silti kannattane jalostukseen käyttää, varsinkin kun Keiralla on sisaruksia joilla jo pentueita on. Ilahduttavaa kuitenkin on se, että kaihi ei todennäköisesti tule Keiran näköä koskaan haittaamaan, kun se ei näytä olevan etenevää sorttia :)) eli voimme olla huoleti, ja tarkastetaan Keiran simmuja sitten lähempänä 7 vuotta seuraavan kerran jos ei sitä ennen ilmene mitään tarvetta!

Ja niin, tänään sitten taas on eräs merkkipäivä ja virstanpylväs saavutettu. Meinaan meirän vauvakoira, Yönmusta Ninjapinjanen täyttää tänään kokonaista kaksi vuotta! Kauheen nopeasti tämä aika menee, ei tuota kakaraa ja sen hurjasteluja katsoessa uskois, että se on ns. aikuisen ikäinen... ja kuten asiaan kuuluu, niin täytyyhän pikkutytön lapsuutta muistella näin synttärien kunniaksi, tässä muutama Ninjan pentukuvanen ryöstettynä Pihlajamäen pentublogista sekä Helmi-äipän ja Hymy-siskon omistajalta Pirjolta :) sekä muita sekalaisia kuvatuksia näiden kahden vuoden varrelta, kiitoksia kuvaajille!

Tässä neiti Pikku-Kirppu näyttää kieltä (marsuajan työnimi, koska Ninja syntyi noin 180 g kokoisena eli uskomattoman pienenä rääpäleenä...)

Kaikki naketit läjässä (vas. Ninja, Hymy, Into ja Sampo)

Ninja 5 vko, vähän leuhkana :D

Osasi se söpöilläkin jo pienenä, ja erityisyksityiskohta eli valkoinen pilkkutassu etualalla <3

Eka ulkoilu 6-viikkoisena - tietysti hirveä kiire joka paikkaan ja häntä korkealla ;D

Jo uuteen kotiin muuttaneena :)

Mun vauvakoira ja vielä pehmeät lörppökorvat <3

Vähän isompana jo, oisko 10 viikon hujakoilla :) ja söpöysaste sen kuin kasvaa!

Ahne lapsi jo pienestä pitäen... :P

wannabe-sakemanni... :D

Nimensä veroinen...

Teinix-Ninja

Loki-issikka, yksi Ninjan parhaista leikkikavereista :)

Mikälie krokotiili-imitaatio... (suomenlapinkoira Naru leikkitätinä)

Perhepotretti: Ninja Parku-iskän ja Into-veljen kanssa :)

Tässäpä kuvapläjäystä kerrakseen, enempää en jaksa Bloggerin kanssa taistella kuvia lisätäkseni :) mutta hyvää syntymäpäivää mun rakas Musta Surmani sekä kaikille muillekin Pihlajamäen I-vekaroille!