Ensimmäisen viikon kuulumisia ja tunnelmia

Viikko on vierähtänyt siitä, kun pikkuinen balineesi tuli ja valloitti itselleen palvelijan ja puoli valtakuntaa. Ja ei voi kyllä kuin kehua ja olla tyytyväinen siitä, miten hienosti Damon on ottanut kodinvaihdoksen, uudet ihmiset ja nuo kaksi hömelöä rakkia vastaan! Ei mitään ylitsepääsemätöntä ongelmaa ole vastaan tullut, ja sekös tällaiselle vasta-alkajalle kissojen parissa on ollut mieluisa yllätys!

Palataan iltaan, kun vihdoin saavuttiin Damonin kanssa asuntoon, josta oli tuleva pikkukissan uusi koti. Päästin Deipan (kyllä, sillä on jo kasa lempinimiä :D ) vapaaksi kylpyhuoneessa, ajatuksena että sillä on ehkä tarve päästä hiekkalaatikolle. Eipäs ollutkaan, vaan niin lähti Damon heti hiippailemaan pitkin kämppää varovaisesti ja epäillen, että mikähän paikka se tämä on. Laitoin pikkuisen ruokaa tarjolle ja sitä käytiinkin pari suupalaa maistelemassa, jonka jälkeen itse asetuin tietokoneelle ja ajattelin antaa kissan olla rauhassa ja tutkia paikkoja, etten sitä turhaan ahdista. Lopulta sängyn alta löytyi mieluisa turvapaikka ja siellä pikkuinen sitten oleskeli ja maukui surkean kuuloisena... aikani kuunneltua maukumista menin itse lattialle myös ja sieltä pikkuinen sitten kipittikin mun tykö ja syliin. Eli vastoin kaikkia odotuksiani kissa halusikin mieluiten ihmisen läheisyyttä eikä omaa rauhaa, kuten joissain kissanpennun kotiutumisohjeissa kerrotaan! Siinä sitten annoin toiselle vierihoitoa ja silittely sai moottorinkin käyntiin, eikä kehräys ole siitä hetkestä loppunut kuin unien tai hepulien ajaksi ♥ ihana pieni hurisija, ja oikea syli- ja kainalokisu on pikku Damon!

Yö nukuttiin vierekkäin, kuten kasvattaja oli jo ohjeistanut että nämä pennut ovat tottuneet nukkumaan kainalossa peiton alla :D tosin välillä havahduin yöllä siihen, kun kissa kiipeili mun pään päällä tai riekkui kiipeilypuussa tai maukui kirjahyllyn päällä... mutta kaiken kaikkiaan eka yö meni oikein hyvin. Aamulla sain heti esimakua tulevasta, eli sängystä noustuani ruokaa vaadittiin kovaan ääneen ja palvelun hitautta moitittiin suuresti. Sapuskan laatuun ja makuun oltiin kuitenkin tyytyväisiä, ja kuppi syötiin tyhjäksi hyvällä ruokahalulla. Hiekkalaatikkoakin osattiin käyttää heti oikeaoppisesti, ja perustarpeiden oltua tyydytettyjä alkoikin pieni urheilutuokio. Siinä sai kyytiä niin leluhiiret kuin alkeellisemmatkin "lelut", suosikki taisi olla talouspaperiarkki joka koki julman raatelukuoleman :D pieni kissa vaikutti oikein tyytyväiseltä oloonsa, mutta eipä tiennyt raukka mitä tuleman piti... nimittäin osa valtakunnan asukkaista puuttui vielä paikalta, ja heidät oltiin palauttamassa hoidosta takaisin kotiin.

Alku koirien kanssa oli mitä saattoi odottaa, eli melkoisen kaoottista. Koirat olivat kiihdyksissä uudesta tulokkaasta, ja Damon värjöttelikin mieluiten korkealla kiipeilypuussaan tai ihmisten syleissä hievahtamatta paikaltaan. Fiksu veto, koska kissan liikkuminen sai koirat aina kiihtymään entisestään. Äitini ja siskoni saivat myös nähdä uuden tulokkaan, ja kauniiksi poikaa kehuttiinkin väriltään, sen sijaan palleroisiin maatiaiskissoihin tottuneen äitini mielestä Damon oli melko kummallisen näköinen, isokorvainen ruipelo :D no kauneus on katsojan silmässä, minusta kun itämaiset kissat näyttävät normaaleilta ja muut pyöreämmän malliset kissat taas kömpelöiltä pallukoilta :D Äiteen ja siskon lähdettyä koiratkin alkoivat pikkuhiljaa rauhoittua makuulle, tosin jos kissa vaihtoi edes asentoa niin siihen reagoitiin heti nousemalla ylös, että jos se vaikka aikoisi tulla alas puusta ja sitä pääsisi vähän retuuttamaan...

Jonkin ajan kuluttua päätin ottaa Damonin syliin ja asettua sängylle sen kanssa, ettei sen tarvitsisi koko iltaa viettää yksinään samassa asennossa kiipeilypuussaan. Koirat tietysti tästä riemastuivat, että jes nyt me saadaan tuo rääpäle itselle! Istuin sängyn laidalle pentu sylissä, ja samalla kielsin koiria ryntäämästä luokse. Olihan niissä toppuutteleminen ja monen monta kertaa sain ne häätää kauemmas ja yrittää tehdä selväksi, että kissa on MINUN, piste. eikä asiasta neuvotella, kissaan ei kosketa ilman lupaa tai sitä kiusata tai vastaa teostaan minulle. Keira uskoikin muutaman murahduksen ja irvistyksen jälkeen, että ok, en suututa mammaa, Ninja taas tunki itseään väkisin liki ja näytti siltä että olisi halunnut leikkiä - ei kissan kanssa vaan kissalla... no, pian tilanne kuitenkin rauhoittui ja koirat malttoivat käydä uudelleen makoilemaan, ja siinä sitten ne saivat jo ensimmäisiä kertoja haistella toisiaan ja opetella olemaan toistensa kanssa rauhallisesti ja totutella uuteen laumakokoonpanoon. Keiran reaktio oli erikoinen, se oli täysin ymmällään että mikä ihmeen otus tämä on, ja lopulta alkoi nuolla kissaa päästä varpaisiin keskittyen etenkin pyllyosastoon, niin että pentu oli ihan märkä :D liekö juuri juoksunsa päättänyt narttu mennyt hieman sekaisin ja kuvitellut tätä kissaa hoidon tarpeessa olevaksi pennukseen :D Ninja taas tyypilliseen tapaansa oli mustasukkainen ja yritti omia kissaa itselleen, eli välillä joutui koiria hillitsemään toistensakin takia ettei tappelua syntyisi kissan päältä. Damon oli sylissä todella hienosti, se ei yrittänyt pakoon, murrannut tai sähissyt koko iltana kertaakaan :O

Eka yö koko porukalla sujui yli odotusten, Damon nukkui taas mun kainalossa ja koirat niin ikään samassa sängyssä. Sopu sijaa antaa! :D Ekoina päivinä homma toimikin niin, että kiikutin kissaa sylissäni kylppäriin hiekkikselle ja keittiöön ruokailemaan, lopulta Ninjan varasteluihin kyllästyneenä siirsin ruokakupitkin kylppäriin. Ruokahalu Damonilla on vain kasvanut kasvamistaan, tuntuu että ihan koko ajan pieni mies on vaatimassa kovaan ääneen "lissee ruokaa, mullon näläkä!!" Sitä se nopein kasvuaika vissiin teettää... tuntuu ainakin että tuo on jo näin lyhyen ajan kuin viikon sisällä kasvanut hurjasti! :D Pikkuhiljaa viikon aikana myös kahden eri lajin edustajat ovat tottuneet toisiinsa, ja Damon uskaltaa jo liikkua melko varman oloisesti pitkin asuntoa. Aluksi se kulki turvallisesta piilopaikasta toiseen sujahtaen kuin legendaarisessa Gladiaattorit-tv-ohjelmassa (kuinka moni muistaa tämän 90-luvun hittiohjelman? :D) konsanaan, mutta vähitellen se on rohkaistunut ja saanut itseluottamusta, että ei nuo koirat sille mitään pahaa tee ja uskaltaa jo kipittää lattiallakin. Ninjan kanssa ollaan jo viritelty painileikkejä ynnä muuta, eli niistä ainakin näyttäisi tulevan ihan leikkikavereita. Eilen näytti jo siltä, että ei haittaisi vaikka hieman rauhallisemmin ja varovaisemmin kissa ottaisikin, sen verran vauhdikasta ja rajun näköistä riehumista oli ilmassa, ja Ninja tietenkin ravaa kissan perässä :D täällä on matot rullalla, takit pudotettu naulakosta lattialle, pyyhkeissä raapimisen/kiipeilyn jälkiä ja wc-paperirullia riepoteltu pitkin vessaa :D naureskelinkin jo, että Ristijärvellä riehuu erittäin paikallinen mutta tuhoisa pyörremyrsky, jonka silmässä on pieni balineesipentu!

Kuvat puuttuu edelleen, olen laiska :D mutta yritän ryhdistäytyä ja aktivoitua tuota kameraakin käyttämään, se vaan ruukaa unohtua aina valoisan aikaan ja keinovalossa kuvat on jotenkin ikäviä... vaikka oishan nekin nyt tyhjää parempia. Katsotaan, jos vaikka saisin tähän tekstiin muokattua fotoja myöhemmin, kun niitä on olemassa!