Joulukuun alussa kävin jokavuotisessa Voittaja-näyttelyssä Messarissa. Viikonloppu meni kuin siivillä ihastellessa niin vanhoja tuttuja rotuja kuin uusia tuttavuuksiakin. Porokoirakehät tuli tietenkin katsottua molempina päivinä, ja iloittua Ninjan kuvankauniin Hymy-siskon menestystä. Lauantaina Hymy vei koko potin ollen ROP ja luonnollisesti HeW-11, sunnuntaina ei ihan titteliä herunut tuloksella PN-2. Ehdin myös ilokseni katsoa molempina päivinä unkarinvinttikoirakehät ja pakahtua ihastukseen noiden lempeiden, rauhallisten ja ah-niin-upeiden koirien edessä! <3 Joskus mulle vielä unkarilainen tulee, mutta onko se jo ensi kesänä vai vasta myöhemmin se jääköön nähtäväksi... Messarissa oli myös mukavaa nähdä harvinaisia rotuja, mm. keski-eurooppalaisia ajokoiria. Jostain syystä, ehkäpä vinttikoirien myötä, olen alkanut pitää myös ajokoirien ulkomuodosta, ja isokorvaiset rodut etenkin vetoavat. Messarin myötä kiinnostus heräsi sveitsiläistä berninajokoiraa, ranskalaista porcelainea sekä ranskalaista basset artésien normandia kohtaan, tai no jälkimmäistä olen hieman silmäillyt aikaisemminkin. Mutta tuskinpa oikeaa metsästyskoiraa tähän talouteen ennen kuin metsästystä alan harrastamaan... ja siihen voi mennä aikaa. :D
Messarin jälkeen alkoikin sitten pieni onnettomuuskierre. Itsenäisyyspäivänä ollessamme porukoilla Ronjan ja Keiran välille syntyi riitaa, mikä ei sinällään ole uutta, kaksi vahvatahtoista narttua joutuvat silloin tällöin törmäyskurssille keskenään. Tällä kertaa Keira vain sai hieman enemmän osumaa, Ronjan onnistui upottaa hampaansa Keiran hännän tyveen/pakaraan ja tuloksena kolmisen senttiä syvä onteloinen puremahaava. Eläinlääkärireissuhan siitä syntyi sekä 10 vrk:n antibioottikuuri Keiralle kaulurilla varustettuna. Lisäksi huuhtelin haavaa laimennetulla Betadinella, ja se onneksi paranikin erinomaisesti. :) No, kun vietiin viimeistä päivää Keiran antibioottikuurista, oli mun kauppareissun aikana revitty kappaleiksi nahkahihna... eikä mun kauhuksi palasia löytynyt mistään. Eipä muuta kuin parafiiniöljyä koirille kurkusta alas ja aamupalaksi kaurapuuroa ja tankoparsaa... ilman mitään suurempaa vaikutusta. Kolme päivää myöhemmin heräsin aamulla kakomiseen, ja Keira oksensi tyhjää mahaansa... sekä nahkahihnan palasia. KEIRA?!? Olin ollut lähes satavarma, että hihnan tuhoaja oli ollut Ninja, jolla tuhoamistaustaa on, mutta ilmeisesti lähestyvä juoksu on sekoittanut Keirankin päätä ja hillitsemätön ahmimishäiriö on saanut sen valtaansa. Yhtenä iltana nimittäin oli äidin leipomat korvapuustitkin kadonneet pöydältä... no saahan se PMS naisetkin himoitsemaan herkkuja ja tunteet pintaan, ehkä Keiralla on jotain samantapaista. :D
 |
| Tuli haukuttua väärää puuta... |
 |
| ...vaikka syyllisyys paistoikin näin selkeästi tekijän naamalta. |
Joulu menikin sitten onneksi suhteellisen rauhallisissa merkeissä, itsekin keskityin lähinnä syömiseen, tv:n katseluun ja kirjojen lukemiseen. Koukutin itseni aikanaan tv-sarjaan Game of Thrones, ja nyt olen ahminut kirjoja joihin ko. sarja perustuu eli George R.R. Martinin luomaan fantasiaan A Song of Fire and Ice. Ensimmäinen osa eli juurikin sarjalle nimensä antanut A Game of Thrones (suom. Valtaistuinpeli) sain luettua joulun aikaan, ja nyt aloittelen toista osaa A Clash of Kings (suom. Kuninkaiden koitos). Luen kirjoja englanniksi, kun neljän ensimmäisen kirjan setti pokkareina oli edullisesti tarjolla, ja ihmeen hyvin on lukeminen ja ymmärtäminen sujunut. Tosin ensimmäisen kirjan juoni oli tuttu jo tv-sarjasta, se varmasti helpotti. GoT:n toinen tuotantokausi alkaa jenkeissä huhtikuussa, ja sitä odotellessa kirjat ovat hyvää ajanvietettä... joskin olen myös ekaa kautta katsellut uusintana, addikti mikä addikti. :D
 |
| "When you play the game of thrones, you win or you die." |
Uusi vuosi on lähestymässä, ja meillä on vielä auki kuinka sitä vietämme. Keirahan hieman pelkää ilotulitteita, ja se saakin tänä vuonna rauhoittavaa lääkettä, jos se helpottaisi neidin ahdistusta, paukkeelta kun ei voi maallakaan oikein välttyä... Ninja ei onneksi raketteja pelkää, tosin melko kuurohan se osaa muutenkin välillä olla :D Pelkäävän koiran omistajana ja muutenkin toivoisin, että jokainen miettisi hetken ennen rakettien ostamista, onko siinä oikeastaan mitään järkeä syytää hirmuinen määrä rahaa savuna taivaalle, vai olisiko sille summalle jotain järkevämpääkin käyttöä (jos ei mitään keksi, niin hyväntekeväisyyteen sitten)? Joka vuosi monet suomalaiset loukkaantuvat ilotulitteiden kanssa touhutessaan, usein siihen on alkoholi yhtenä osapuolena. Tuhannet koirat pelkäävät ilotulitteiden ääniä ja useat karkaavat omistajiltaan tai kotoaan pelästyessään. Kun aattoiltana astuu ulos, on kuin käynnissä olisi sotatila - miltähän tämä tuntuu oikean sodan kokeneista vanhuksista? Ja vaikka ilotulitusraketeilla on ikäraja, K-18, niin joka ikinen vuosi niitä on alaikäistenkin hallussa ja niitä käytetään väärin, mm. ohikulkijoiden kiusaamiseen ja säikyttelyyn (näin monen koiran äänipelko saakin alkunsa, kun vieressä tai jopa kohti räjäytetään ilotulite...). Seuraavana päivänä kaupunki, kadut ja luonto ovat täynnä myrkyllistä roskaa, jota juhlijat eivät vaivaudu keräämään pois. Kyseenalaistankin koko ilotulitekulttuurin, ja mielestäni Suomessakin voitaisiin siirtyä Norjan malliin, jossa yksityishenkilöillä ei ole lupaa ampua ilotulitteita. Komeampia näytöksiähän ne kaupunkien ja kuntien järjestämät ilotulitukset onkin kuin kaiken maailman kiinanpommit ja sähikäiset? Itse en ole koskaan raketteja ostanut enkä osta, ja toivon ettet sinäkään niin tekisi. Tai jos on ihan pakottava tarve, niin älä ainakaan räjäytä niitä ennen kuin se on virallisesti sallittua, eli 31.12. klo 18.00 - 1.1. klo 02.00 välisenä aikana. Ei ennen, eikä sen jälkeen. Kiitos.
 |
| "Saammehan ulkoilla uuden vuoden aattona rauhassa ennen suurta ilmahyökkäystä?" |
Turvallista uuden vuoden vaihdetta ja entistä parempaa uutta vuotta 2012!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti