Pari päivää tässä menikin melko rattoisasti blogin ulkoasua ja sivuja väsätessä. Infosivut ja linkkiosiot alkavatkin olla pikkuhiljaa kohdillaan ja itseä tyydyttävät. Olen jo pitkään haaveillut kotisivuista koirille, jossa olisi niiden tiedot ja esittelyt julkisesti näkyvillä - Onhan minulla sentään maailman parhaat koirat, ja haluan niistä kaikille kertoa! ;D Mutta koska olen täysin käsi, mikä liittyy koodaamiseen tai kuvankäsittelyyn, niin tarvitsisin ulkopuolista apua virallisten kotisivujen tekemiseen. Vaan aika kivastihan tää Bloggerkin taipui mun käsittelyssä ja lopputulos on aikalailla tekijänsä oloinen, joten palvelkoot tämä enshätään mun koirista ja kuulumisista kiinnostuneita! :)
Pitkä, pimeä ja märkä syksy ei ole ollut yhtään mun juttu. Pimeys vetää mielen väsyneeksi ja olon saamattomaksi, ja lumen puute synkentää iltoja ja elämää entisestään. Alankin olla jo hieman kyllästynyt ainaiseen kuratassujen pyyhkimiseen ja hiekkakasojen imuroimiseen, ja tänään huomasin ilokseni maan olevan kuurassa ja ilman raikkaan oloinen. Pakkasta! Sieltä se talvi siis yrittää tulla, toivotamme tervetulleeksi! Märkää ja kastumista inhoava Keirakin sai ihan hepulin kuuraisesta maasta, ja heittäytyi pyörimään selälleen kuuraiselle nurmelle: kunhan vielä lunta saadaan maahan, niin kyllä porokoiralla pääsee ilo irti! Jospa pohjavillatkin alkaisivat sitten pysyä kiinni rungossa, nyt karvanlähtö tuntuu vain jatkuvan jatkumistaan... ja taas on imuri tehokäytössä. Ninjan viimeiset pohjavillat keräsin kammalla ja neiti on nyt virallisesti kalju, mutta Keirasta irtokarvaa tuntuu pölisevän jatkuvasti vaikka sitä kuinka harjaisin. Täytyisi kenties suorittaa virallinen syyspesu (ainiin! ja madotukset kanssa!), mutta muutossa olen koirien shampoonkin jonnekin hukannut. Ostoslista eläinkauppaan siis sen kuin kasvaa sekin, tarpeen lienee myös lohiöljy ja biotiinivalmiste, jos aion neitejä kehdata kehään viedä Kajaanin näyttelyssä tammikuussa... kaksi kuukautta olisi aikaa karvat takaisin kasvattaa. :P
Pentukuume jyllää taas kerran kovana. Kiinnostavia koiranpentusuunnitelmia on useampiakin tiedossa, mutta tällä hetkellä eniten poden puutosta omista kissoista! Mähän olen ollut nuorempana ennemmin kissa- kuin koiraihminen, mutta aikuisiällä koirat ovat vieneet akan mennessään. Pidemmän aikaa olen jo kuitenkin haaveillut kissoistakin, ja etenkin itämaisista roduista. Haluan, että kissani olisivat seurallisia ja aktiivisia, eikä sellaisia tyypillisiä laiskanpulskeita "karvisia", jotka nukkuvat suurimman osan päivästä ja tulevat luokse hakemaan huomiota vain, kun on nälkä. Ja koska olen koirissakin ihastunut vinttarien sulavaan ja solakkaan ulkomuotoon, ovat itämaiset kissat vieneet sydämeni. Erityisesti niistä minua viehättää balineesi, jossa yhdistyy pitempi karva ja kauneista kaunein naamioväritys (joskin haaveilen ensisijaisesti kokovalkeasta balineesista). Itikset ovat kuitenkin tunnettuja siitä, että ne kaipaavat seuraa ja mieluiten lajitoverin sellaista, joten olin ajatellut että toteuttaisin ensin ensimmäisen rotukissahaaveeni eli norjalaisen metsäkissan. Kuitenkin, olen seurannut itämaiskasvattajien ja -omistajien blogeja säännöllisesti, ja näinä päivinä syntyväksi odotellaan kiinnostavaa balineesipentuetta, josta voisi myös noita ah-niin-kauniita kokovalkoisia syntyä! Olen jo hetken aikaa käynyt keskustelua itseni kanssa, että ottaako yhteyttä kasvattajaan vai ei, mutta taitaa olla niin että täytyypi kysäistä. Onhan tätä kissahaaveilua jo sen verran kauan kestänyt, ettei se ole ohimenevää, ja nyt kun asumisolotkin olisi laumanlisäykselle sopivat ja aikaakin riittäisi, niin eipä tässä nyt estettäkään haaveen toteuttamiselle taida olla! Pentujen kysynnästä ja varaustilanteesta ei kyllä ole mitään tietoa, joten täytyy vain toivoa, että niitä vielä minulle asti riittäisi... wish me luck! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti